Ero sivun ”Kokemäenjoki” versioiden välillä
p |
|||
| (6 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | {{ | + | {{lähteetön}} |
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | }} | ||
| − | '''Kokemäenjoki''' | + | '''Kokemäenjoki''' on 150 kilometriä pitkä joki Satakunnan ja Pirkanmaan maakuntien alueilla Suomessa. Se on [[Kokemäenjoen vesistö]]n laskujoki. |
| − | Kokemäenjoki alkaa | + | Kokemäenjoki alkaa Sastamalan [[Liekovesi|Liekovedestä]] ja laskee Porin [[Pihlavanlahti|Pihlavanlahden]] kautta [[Selkämeri|Selkämereen]]. Kokemäenjoki syntyi noin 7000 vuotta sitten, kun Liekovesi eriytyi Litorinamerestä |
| + | Kokemäenjoen keski[[virtaama]] on noin 350 m³/s. Se on luonteeltaan keskisuuri joki ja | ||
| + | kalakannaltaan monipuolinen. Pääasialliset pyyntikalat ovat [[lohi]], [[meritaimen]] ja [[kirjolohi]]. Kokemäenjoesta, Sunniemenrannan kohdalta on pyydystetty Suomen luultavasti toiseksi suurin kala: 152 kilon painoinen [[sampi]] vuodelta 1914. | ||
| + | Kokemäenjoessa sijaitsevat Harjavallan voimalaitos, Kolsin voimalaitos Kokemäellä, Äetsän voimalaitos ja Tyrvään voimalaitos Sastamalassa joen alkupisteessä. Lisäksi Nokianvirrassa sijaitsee Melon voimalaitos. Muistona vanhoista vesirakennustöistä Kokemäenjoessa on [[Kravin kanava]]. | ||
| − | + | Kokemäenjokeen suurin sivujoki on Huittisissa Kokemäenjokeen laskeva, Tammelan [[Pyhäjärvi (Tammela)|Pyhäjärvestä]] alkunsa saava [[Loimijoki]]. Muita suuria sivujokia ovat Kauvatsa|Kauvatsalla Kokemäellä Kokemäenjokeen laskeva, Suodenniemen ja Hämeenkyrön rajoilta alkunsa saava [[Kauvatsanjoki]]; Porissa Kokemäenjokeen laskeva, Kullaalta, Noormarkusta ja Kokemäen ja Harjavallan takamailta alkunsa saava [[Harjunpäänjoki]]; sekä Sastamalan eteläosista alkunsa saava, Huittisissa Kokemäenjokeen laskeva Sammunjoki eli [[Sammaljoki]]. | |
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | == | + | == Kokemäenjoen suisto == |
| − | + | Kokemäenjoen [[suisto]] on Pohjoismaiden suurin jokisuisto. Suistoalueen maisema koostuu kapeiden juopien toisistaan erottamista pitkänomaisista luodoista. Suistoalueen linnustollisesti arvokkaimmat osat sijaitsevat noin kymmenen kilometriä keskustasta jokisuulle. Pesiviä lintulajeja on yli sata, vuosittain suistossa tavataan noin 220 lintulajia. | |
| + | |||
| + | Joen suisto on erityisesti vesi- ja rantalintulajien suosimaa asuma- ja pesimäaluetta sekä muuttolintujen levähdys- ja talvehtimisaluetta. Suisto kuuluukin mm. valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. | ||
| + | |||
| + | Tiedetään jo 1600-luvulla herrasväen tehneen retkiä jokisuistoon tarkkailemaan lintujen elämää. Nykyisin lintuharrastajat käyvät varsinkin lintujen muuttoaikoina sellaisissa paikoissa kuin esimerkiksi Fleiviikin niitty, Enäjärvi, Yyterin lietteet, Leveäkari ja Preiviikinlahti. Siellä on mahdollista rauhassa katsella vaikkapa uiskentelevia [[joutsen]]ia, [[silkkiuikku]]ja ja [[lapasorsa|lapasorsia]] tai [[suokukko|suokukon]] ja [[kaulushaikara]]n tepastelua. Taivaalla voi nähdä punajalkaviklon tai töyhtöhyypän lentävän ja kaikkein korkeimmalla liitelevän ruskosuohaukan. | ||
| + | |||
| + | Kokemäenjoki on ollut jo ammoisina aikoina lohijoki, mutta 1950-luvulla saivat ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset joen oman lohikannan kuolemaan sukupuuttoon. Vielä joessa kuitenkin elää tavallisempia kalalajeja, on [[hauki|haukea]], [[kuha]]a ja [[toutain]]ta, sekä [[taimen]]ta ja [[nahkiainen|nahkiaista]]. Ennen 1950-lukua löytyi joesta vielä runsaasti myös isoa [[jokisimpukka]]akin. | ||
| + | |||
| + | Pienemmistä nisäkkäistä jokisuistossa viihtyvät vesimyyrät, piisamit, ketut ja jänikset sekä villiintyneitä minkkejä. | ||
| + | |||
| + | Monipuoliset, selvät kasvillisuusvyöhykkeet kattavat suistoalueen, kuten paikoin rantametsiä ja pajukoita, paikoin niittyjä ja kosteikkoja tai sitten vetisiä rimpirantoja. Rehevimmät metsät ovat komeita tervaleppälehtoja, joita on pieninä kaarrekkeina mm. Kuitulan ja Kivinin kohdalla. Lehdoissa kukkivat alkukesällä mm. lehtokielo, puna-ailakki ja lehto-tähtimö. Metsän varjoisissa paikoissa viihtyvät komeat hiirenporras-saniaiset sekä kosteikossa keltainen kurjenmiekka. Tavallisimmat luotojen pensaikkojen pajut ovat kiiltopaju ja halava sekä viljelyskarkulaisena levinnyt pilipuu eli salava. | ||
| + | |||
| + | Vedessä kasvavien ilmaversoisten joukossa ovat mm. [[osmankäämi]], [[järviruoko]], [[myrkkykeiso]] ja [[rantakukka]]. Harvinaisuuksista mainittakoon [[pahaputki]] ja parimetrinen korkea heinä, [[piuru]]. Kesän alkaessa matalat lieterannat täyttyvät keltaisista rentukoista. Syksyllä erottuu ruskan väreissä loistava isohierakka, jonka lehdet voivat kasvaa lähes metrisiksi. Uloimpana rannasta kasvavat [[järvikaisla]] ja [[järvikorte]] laajoina kasvustoina uoman molemmin puolin. Matalassa vedessä voi paikoin kukkia [[keiholehti]] tai harvinaisempi [[sarjarimpi]]. | ||
| + | |||
| + | Kelluslehtisiä alueella ovat [[ulpukka]]-, [[lumme]]- ja vesitatarkasvustot. Tyypillisiä uposkasveja ovat mm. [[ahvenvita]], [[ärviä]] ja [[vesiherne]]. | ||
| + | |||
| + | Tällä rannikkoseudulla vaikuttaa edelleen jääkauden jään painaman maakamaran kohoaminen, joten jokisuisto muuttuu jatkuvasti laajentuen meren suuntaan sekä samanaikaisesti maatuen yläosastaan mantereeksi. | ||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
| − | + | ||
*[http://www.kokemaenjoki.fi/ Kokemaenjoki.fi] | *[http://www.kokemaenjoki.fi/ Kokemaenjoki.fi] | ||
| − | + | ||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
[[Luokka:Suomen joet]] | [[Luokka:Suomen joet]] | ||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
Nykyinen versio 3. helmikuuta 2013 kello 21.33
| 45px | uh tuo porno perse kaipaa sykkivää kyrpää kiimaiseen höpövittuun.....
arvaa jysähti kulli pystyyn
|
Kokemäenjoki on 150 kilometriä pitkä joki Satakunnan ja Pirkanmaan maakuntien alueilla Suomessa. Se on Kokemäenjoen vesistön laskujoki.
Kokemäenjoki alkaa Sastamalan Liekovedestä ja laskee Porin Pihlavanlahden kautta Selkämereen. Kokemäenjoki syntyi noin 7000 vuotta sitten, kun Liekovesi eriytyi Litorinamerestä Kokemäenjoen keskivirtaama on noin 350 m³/s. Se on luonteeltaan keskisuuri joki ja kalakannaltaan monipuolinen. Pääasialliset pyyntikalat ovat lohi, meritaimen ja kirjolohi. Kokemäenjoesta, Sunniemenrannan kohdalta on pyydystetty Suomen luultavasti toiseksi suurin kala: 152 kilon painoinen sampi vuodelta 1914. Kokemäenjoessa sijaitsevat Harjavallan voimalaitos, Kolsin voimalaitos Kokemäellä, Äetsän voimalaitos ja Tyrvään voimalaitos Sastamalassa joen alkupisteessä. Lisäksi Nokianvirrassa sijaitsee Melon voimalaitos. Muistona vanhoista vesirakennustöistä Kokemäenjoessa on Kravin kanava.
Kokemäenjokeen suurin sivujoki on Huittisissa Kokemäenjokeen laskeva, Tammelan Pyhäjärvestä alkunsa saava Loimijoki. Muita suuria sivujokia ovat Kauvatsa|Kauvatsalla Kokemäellä Kokemäenjokeen laskeva, Suodenniemen ja Hämeenkyrön rajoilta alkunsa saava Kauvatsanjoki; Porissa Kokemäenjokeen laskeva, Kullaalta, Noormarkusta ja Kokemäen ja Harjavallan takamailta alkunsa saava Harjunpäänjoki; sekä Sastamalan eteläosista alkunsa saava, Huittisissa Kokemäenjokeen laskeva Sammunjoki eli Sammaljoki.
Kokemäenjoen suisto[muokkaa]
Kokemäenjoen suisto on Pohjoismaiden suurin jokisuisto. Suistoalueen maisema koostuu kapeiden juopien toisistaan erottamista pitkänomaisista luodoista. Suistoalueen linnustollisesti arvokkaimmat osat sijaitsevat noin kymmenen kilometriä keskustasta jokisuulle. Pesiviä lintulajeja on yli sata, vuosittain suistossa tavataan noin 220 lintulajia.
Joen suisto on erityisesti vesi- ja rantalintulajien suosimaa asuma- ja pesimäaluetta sekä muuttolintujen levähdys- ja talvehtimisaluetta. Suisto kuuluukin mm. valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.
Tiedetään jo 1600-luvulla herrasväen tehneen retkiä jokisuistoon tarkkailemaan lintujen elämää. Nykyisin lintuharrastajat käyvät varsinkin lintujen muuttoaikoina sellaisissa paikoissa kuin esimerkiksi Fleiviikin niitty, Enäjärvi, Yyterin lietteet, Leveäkari ja Preiviikinlahti. Siellä on mahdollista rauhassa katsella vaikkapa uiskentelevia joutsenia, silkkiuikkuja ja lapasorsia tai suokukon ja kaulushaikaran tepastelua. Taivaalla voi nähdä punajalkaviklon tai töyhtöhyypän lentävän ja kaikkein korkeimmalla liitelevän ruskosuohaukan.
Kokemäenjoki on ollut jo ammoisina aikoina lohijoki, mutta 1950-luvulla saivat ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset joen oman lohikannan kuolemaan sukupuuttoon. Vielä joessa kuitenkin elää tavallisempia kalalajeja, on haukea, kuhaa ja toutainta, sekä taimenta ja nahkiaista. Ennen 1950-lukua löytyi joesta vielä runsaasti myös isoa jokisimpukkaakin.
Pienemmistä nisäkkäistä jokisuistossa viihtyvät vesimyyrät, piisamit, ketut ja jänikset sekä villiintyneitä minkkejä.
Monipuoliset, selvät kasvillisuusvyöhykkeet kattavat suistoalueen, kuten paikoin rantametsiä ja pajukoita, paikoin niittyjä ja kosteikkoja tai sitten vetisiä rimpirantoja. Rehevimmät metsät ovat komeita tervaleppälehtoja, joita on pieninä kaarrekkeina mm. Kuitulan ja Kivinin kohdalla. Lehdoissa kukkivat alkukesällä mm. lehtokielo, puna-ailakki ja lehto-tähtimö. Metsän varjoisissa paikoissa viihtyvät komeat hiirenporras-saniaiset sekä kosteikossa keltainen kurjenmiekka. Tavallisimmat luotojen pensaikkojen pajut ovat kiiltopaju ja halava sekä viljelyskarkulaisena levinnyt pilipuu eli salava.
Vedessä kasvavien ilmaversoisten joukossa ovat mm. osmankäämi, järviruoko, myrkkykeiso ja rantakukka. Harvinaisuuksista mainittakoon pahaputki ja parimetrinen korkea heinä, piuru. Kesän alkaessa matalat lieterannat täyttyvät keltaisista rentukoista. Syksyllä erottuu ruskan väreissä loistava isohierakka, jonka lehdet voivat kasvaa lähes metrisiksi. Uloimpana rannasta kasvavat järvikaisla ja järvikorte laajoina kasvustoina uoman molemmin puolin. Matalassa vedessä voi paikoin kukkia keiholehti tai harvinaisempi sarjarimpi.
Kelluslehtisiä alueella ovat ulpukka-, lumme- ja vesitatarkasvustot. Tyypillisiä uposkasveja ovat mm. ahvenvita, ärviä ja vesiherne.
Tällä rannikkoseudulla vaikuttaa edelleen jääkauden jään painaman maakamaran kohoaminen, joten jokisuisto muuttuu jatkuvasti laajentuen meren suuntaan sekä samanaikaisesti maatuen yläosastaan mantereeksi.