Ero sivun ”Kalojen sairauksia” versioiden välillä

Versio 26. joulukuuta 2009 kello 17.27

Kalojen sairaudet voivat olla bakteerien, virusten, loisten tai sieni-infektion aiheuttamia. Usein sairaudenaiheuttaja piilee kalan elimistössä tai ympäristössä, mutta tauti puhkeaa vasta kun kala on huonossa kunnossa stressin, huonojen olojen, aliravitsemuksen tai onnettomuuden seurauksena.

Loiset

Valkopilkkutautia aiheuttaa Ichthyophthirius multifilis
Merikalojen valkopilkkutauti Cryptocaryon irritans
Samettitauti Oodinium pillularis
Merikalojen samettitauti Amyloodinium ocellatum
Reikätauti Hexamita varsinkin kiekkokaloissa
Camallanus -suolistomato
Capillaria -suolistomato
Dactylogyrus -kidusloinen
Gyrodactylus -kidusloinen
Metacercaria

Bakteeritulehdukset

uimarakkotulehdus

Virustaudit

Rypäletauti Lymphocystis

Sieni-infektiot

Ichthyosporidium hoferi

Muut

M74-oireyhtymä puutostauti

Lähteet

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
-== Kalojen anatomia ==
+'''Kalojen sairaudet''' voivat olla [[bakteeri]]en, [[virus]]ten, [[Loinen (biologia)|loisten]] tai sieni-infektion aiheuttamia. Usein sairaudenaiheuttaja piilee kalan elimistössä tai ympäristössä, mutta tauti puhkeaa vasta kun kala on huonossa kunnossa [[stressi]]n, huonojen olojen, [[aliravitsemus|aliravitsemuksen]] tai onnettomuuden seurauksena.
-'''Kalojen anatomialla''' tarkoitetaan [[kala|kalojen]] ruumiin ja [[elin]]ten rakennetta sekä sitä [[biologia]]n alaa, joka tätä kalojen [[anatomia]]a tutkii. Kalojen ruumiinrakenne on muovautunut [[evoluutio]]n tuloksena vastaamaan niiden vesiympäristön vaatimuksia. Muut [[selkärankaiset]] ovat kehittyneet alkeellisista kaloista, ja kalojen ja niiden rakenteen monimuotoisuus on vanhempaa kuin maaselkärankaisten.
-==Ruumiinrakenne==
+== Loiset ==
+*[[Valkopilkkutauti]]a aiheuttaa ''Ichthyophthirius multifilis''
+*[[Merikalojen valkopilkkutauti]] ''Cryptocaryon irritans''
+*[[Samettitauti]] ''Oodinium pillularis''
+*[[Merikalojen samettitauti]] ''Amyloodinium ocellatum ''
+*[[Reikätauti]] ''Hexamita'' varsinkin [[kiekkokala|kiekkokaloissa]]
+* Camallanus -suolistomato
+* Capillaria -suolistomato
+* Dactylogyrus -kidusloinen
+* Gyrodactylus -kidusloinen
+* Metacercaria
+== Bakteeritulehdukset ==
+* uimarakkotulehdus
+== Virustaudit ==
+* [[Rypäletauti]] ''Lymphocystis''
+== Sieni-infektiot ==
+*''Ichthyosporidium hoferi''
-Kaikki kalat kuuluvat [[vaihtolämpöiset|vaihtolämpöisiin]] [[selkärankaiset|selkärankaisiin]] eläimiin. Kalojen ruumiin kantavana tukirankona toimii siten [[selkäranka]] ja siihen liittyvä kallo. Suurimmalla kalaryhmällä, [[Luukalat|luukaloilla]], selkäranka ja siihen liittyvä muu tukiranko on luinen, mutta [[rustokalat|rustokalojen]] (hait, rauskut ja sillikuninkaat) ja [[leuattomat kalat|ympyräsuisten]] (nahkiaiset) tukiranka muodostuu lähes kokonaan rustosta, ja ympyräsuisilta puuttuu lisäksi leuat.
+== Muut ==
+*[[M74-oireyhtymä]] puutostauti
-Koska kalat ovat sopeutuneet täydellisesti vesielämään, niiden ruumis on yleensä hyvin virtaviivainen, sillä se helpottaa [[uiminen|uimista]]. Kalat käyttävät liikkumiseen tehokkaasti koko [[ruumis]]taan, mutta varsinaisina liikuntaeliminä toimivat kalan evät. Niiden avulla kala säilyttää tasapainonsa ja ohjaa uintiaan. Uintisyvyyttä kala voi säädellä lisäksi kalan [[ruumiinontelo]]ssa sijaitsevan, kaasua sisältävän [[uimarakko|uimarakon]] avulla.
+== Lähteet ==
+{{viitteet}}
-Eri kalalajit voivat olla kooltaan ja ulkonäöltään kaikesta huolimatta hyvinkin erilaisia. Usein ulkonäön perusteella voidaan suoraan päätellä paljon kalan elinolosuhteista. Sivulta litistynyttä sukkulamuotoa pidetään yleensä kalan perusmuotona, mutta on myös monia siitä poikkeavia muotoja, sillä kalojen ruumiin muotokin on aina sopeutunut sen elinympäristöön. Esimerkiksi vesistöjen pohjalla elävät kalat ovat usein muodoltaan litistyneitä, pyöreähköjä tai notkeita ja käärmemäisiä. Pinnan läheisyydessä elävät kalat ovat puolestaan solakampia, koska niiden on pystyttävä liikkumaan nopeasti.
+[[Luokka:Kalojen sairaudet|*]]
-Kalan ruumis voidaan karkeasti jakaa päähän, keskivartaloon ja pyrstöön, vaikka osat eivät ole selvärajaisia. Kiduskannen kaudaalireuna toimii useimmilla lajeilla rajana pään ja keskivartalon välillä. Kalan pyrstövarsi on sen ruumiin kapea osa pyrstönpuoleisessa päässä. Selkänikamien määrä vaihtelee suuresti eri kalaryhmillä. Yleensä nikamien kaksiosainen selkähaarake on kärjestään sulautunut yhteen, ja haarakkeiden välisessä pienessä tilassa kulkee [[selkäydin]]. Vartalonikamien kohdalla sivuille suuntautuneet vatsahaarakkeet kannattavat kylkiluita. Kylkiluiden alapäät ovat vapaat, mikä johtuu [[rintalasta]]n puuttumisesta. Kalan luut ovat pääosin tyvestään liikkuvia taipuisia ruotoja.
-Kalojen iho suojaa niiden [[sisäelimet|sisäelimiä]] kolhuilta ja muodostaa myös mekaanisen esteen tauteja vastaan. Useimmilla kalalajeilla ihoa peittää suomujen kerros. Suomut ovat litteitä rakenteita, jotka kiinnittyvät syvimmän ihokerroksen suomutaskuihin ja peittyvät ylimpään ihokerrokseen. Päällimmäisessä ihokerroksessa on [[värisolu]]ja, jotka voivat säätää värimääränsä. Joillekin kaloille on muodostunut jopa kyky muuttaa väriään ympäristön taustavärityksen mukaan. Ihoa peittävä lima suojaa kalaa [[mikro-organismi]]en tunkeutumiselta ihon läpi elimistöön. Sekä suomut että kalan luut kasvavat iän mukana ja suomuihin muodostuvien vuosirenkaiden perusteella voidaan määrittää kalan ikä. Ikä voidaan arvioida myös kiduskannen vuosirenkaiden avulla niillä lajeilla, joilla kiduskansi on. Ympyräsuisten ihossa ei ole suomuja, ja muun muassa rusto- ja sampikalojen suomut ovat varsin erilaisia kuin kehittyneillä luukaloilla.
-Kalan [[pää]]ssä sijaitsee sen kuono, jolla tarkoitetaan pään silmistä yläleuan etupäähän ulottuvaa osaa, alaleuka, kiduskannet (puuttuvat haikaloilta) ja posket. Sekä kuonossa, kiduskansissa että poskiluissa voi olla ulkonevia piikkejä. Hampaita kalalla on välileuanluissa ja aleleuanluussa, mutta hampaat puuttuvat yläleuanluusta. [[Kidukset|Kiduksien]] avulla kalat pystyvät ottamaan vedestä aineenvaihduntaan tarvittavaa happea. Kidusaukot sijaitsevat kiduskansien suojaamina kalan pään sivuilla.
-Sukupuolien erotuksessa voidaan käyttää tietyillä kalalajeilla kokoa ja väritystä. Useimmilla kalalajeilla naaras on koirasta kookkaampi ja lisääntymisaikana koiraiden väritys muuttuu yleensä naaraiden väritystä kirkkaammaksi.
-==Elimet==
-Kalojen [[aisti]]t poikkeavat merkittävästi maalla elävien eläinten aisteista. Kalojen elämässä äänet, värähtelyt, hajut ja maut ovat yleensä paljon tärkeämpiä kuin ne ovat maaeläimille. Useimmilla kaloilla on hyvin kehittyneet [[silmä]]t, sillä ravinnon hankinta pohjautuu vahvasti [[näköaisti]]in. [[Kuuloaisti]] toimii kaloilla hieman eri tavalla kuin esimerkiksi nisäkkäillä, sillä kaloilta puuttuu ulko[[korvat]]. Koska korva-aukkoja ei ole, kalat aistivat äänet [[sisäkorva]]lla, johon äänet johtuvat pehmeiden kudosten läpi. Sisäkorva on rakenteeltaan suunnilleen samanlainen kuin nisäkkäillä. Kalojen kuuloaistissa on kuitenkin suuria lajikohtaisia eroja. Kuulo on kehittynyt parhaimmaksi kaloilla, joiden sisäkorva on yhteydessä [[uimarakko]]on, sillä uimarakko vahvistaa tällöin ääniaaltoja ja niiden kulkeutumista korvaan. Sillimuotoiset kalat ([[lohikalat|lohi]]- silli- ja haukikalat) kuuluvat hyväkuuloisiin kaloihin. Kalojen [[makuaisti|maku]]- ja [[hajuaisti]] on yleensä hyvin kehittynyt, ja niiden toiminta perustuu makujen ja hajujen tunnistamiseen erikoistuneisiin soluihin, joita on kuonossa leukojen yläpuolella, huulissa ja suussa sekä kalan nielussa.
-[[Tuntoaisti]] koostuu ihon vapaiden hermopäätteiden välittämistä aistimuksista sekä [[kylkiviiva]]-aistista. Normaali tuntoaisti on kaloilla melko alkeellinen, mutta ihon hermopäätteet välittävät kuitenkin yleisiä aistituntemuksia kuten lämpötilaa, painetta ja kipua. Kylkiviiva on kaloille kehittynyt erityinen aistinelin, jonka avulla kala havainnoi ympäristöstä tulevat veden värähtelyt. Ihmisen aisteista se vastaa kuulon ja tuntoaistin yhdistelmää. Uimarakon avulla kala kykenee lisäksi aistimaan kulloisenkin uintisyvyyden.
-Kalalta puuttuu pallea, mutta rinta- ja vatsaontelon erottaa toisistaan valepallea. Kalojen tärkeimmät [[sisäelin|sisäelimet]] koostuvat suunnilleen samoista elimistä kuin nisäkkäillä, eli [[aivot|aivoista]], [[sydän|sydämestä]], [[maha]]sta, [[suolisto]]sta, [[maksa]]sta, [[munuaiset|munuaisista]], [[haima]]sta ja [[perna]]sta sekä [[sukupuolirauhanen|sukupuolirauhasista]]. Joillain kalalajeilla haima on yhdistyneenä maksaan.
-Keuhkojen sijasta kaloilla on kidukset, joilla kalat pystyvät ottamaan vedestä [[happi|happea]] ja luovuttamaan sinne [[hiilidioksidi]]a. [[Keuhkokalat]] pystyvät kuitenkin hengittämään happea myös ilmasta suun kautta, sillä niillä on kidusten lisäksi uimarakon tilalla parillinen tai pariton [[keuhkot|keuhko]]. Eräille muille kalaryhmille on puolestaan kidusten lisäksi kehittynyt niin sanottu ''labyrinttielin'', jonka ansiosta nekin pystyvät hengittämään happea myös ilmakehästä ja pystyvät siten poikkeuksellisen hyvin elämään vähähappisissa vesissä. Tällaisia kaloja ovat [[labyrinttikalat]] (''Anabantoidei'') ja [[ankeriasmonnit]] eli keuhkomonnit (''Clariidae''). [[Liejuryömijät|Liejuryömijöillä]] taas on erityinen kyky hengittää sammakkoeläinten tapaan ilmasta happea ihonsa läpi, niin kauan kuin iho vain pysyy kosteana.
-Hengityskierrossa kala vuorottain imaisee vettä suuhunsa ja sen jälkeen puristaa sen ulos kiduskansien raoista. Kun vesi huuhtelee kiduksia, tapahtuu kaasujen vaihto. Vedessä liuenneena oleva happi imeytyy kidusten kautta vereen ja hiilidioksidi poistuu imeytymällä ulos virtaavaan veteen. Kalojen [[verenkierto]] on yksinkertainen, ja niiden sydämessä on siten vain yksi eteinen ja yksi kammio. Kiduksissa hapettunut veri palaa suoraan verenkiertoon käymättä välillä sydämessä.
-Kalojen [[suolisto]] jaetaan etu-, keski- ja takasuoleen. Etusuoleen lasketaan kuuluvaksi suolisto mahalaukusta sappiteiden liittymäkohtaan saakka. Tästä eteenpäin jatkuu keskisuoli, joka muuttuu loppupäästään paksummaksi lihaksikkaaksi takasuoleksi. Joillakin kaloilla on suolistossaan pitkittäissuuntainen väliseinä, joka lisää suoliston pinta-alaa. Luukaloilla väliseinää ei ole. Kalalajista riippuen [[umpisuoli|umpisuolien]] määrä vaihtelee nollasta useihin satoihin (esim. ahvenella neljä umpisuolta). Umpisuolien tehtävänä kaloilla on ravintoaineiden pilkkominen ja imeytyminen eikä niissä tapahdu [[fermentaatio]]ta.
-Kalan ruumiinonteloiden kalvot ovat hopeanhohtoisia, koska verestä siirtyy niihin kuona-ainetta, guaniinikiteitä.
-Suuren osan ruuminontelon tilavuudesta täyttävät sukupuolirauhaset. Naaraskalan [[munarauhanen|munarauhaset]] ovat väriltään kellertävät, kun taas koiraan [[siittiörauhanen|siittiörauhaset]] ovat valkoiset.
-Kalojen anatomialle ominaisia ovat muun muassa seuraavat erikoistuneet ulkoiset elimet:
-*'''[[Kylkiviiva]]''' ({{k-la|linea lateralis}}) on kaloille ominainen aistinelin, jolla kala havaitsee liikettä ympäristössään tunnistamalla veden värähtelyaaltoja. Useimmilla kalalajeilla kylkiviiva koostuu viivamaisesta [[reseptori]]en sarjasta kalan kummallakin kyljellä.
-*'''[[Valoelin|Valoelimet]]''' ovat joillekin kalalajeilla kehittyneitä pillkkumaisia valoa tuottavia elimiä niiden ruumiin kyljen kummallakin puolella. Valoelimien avulla kalat voivat houkutella saaliseliöitä ulottuvilleen ja toisaalta hämätä itseään uhkaavia [[saalistaja|saalistajia]].
-*'''Lorenzinin avartumat''' ovat [[hai]]lle ja [[rausku]]ille kehittyneitä [[sähkövaraus|sähkövarauksia]] aistivia elimiä, ''sähköreseptoreita'', joiden avulla kalat aistivat sekä saaliseläinten että [[merivirta|merivirtojen]] aiheuttamia heikkoja sähkökenttiä.
-== Evät ==
-===Evien rakenne===
-Evät kuuluvat kalojen anatomian tunnusomaisimpiin piirteisiin. Evät ovat yleensä viuhkamaisia, ja ne muodostuvat joko jäykistä piikeistä tai pehmeämmistä ruodoista sekä niitä yhdistävästä kalvomaisesta poimusta. Luukaloilla pehmeät eväruodot ovat joustavia ja ne koostuvat yleensä useista pienemmistä osista ja voivat olla haarautuneita. Eväpoimut ovat usein läpikuultavia, ja niissä voi olla raitoja ja täpliä. Evien piikeillä voi olla monenlaisia tarkoituksia, mutta yleensä niitä käytetään puolustautumiseen vihollisilta. Rustokalojen evät ovat usein paljon voimakkaampia ja paksumpia kuin luukalojen, ja ne sisältävät lihaskudosta.
-===Evien lajit===
-* '''Selkäevät''' sijaitsevat kalan selässä. Kaloilla voi olla yhdestä kolmeen selkäevää selässä peräkkäin. Selkäevät auttavat kalaa säilyttämään suuntavakavuuden ja pystyn uintiasennon sekä helpottavat nopeitten käännösten ja pysähdysten suorittamista.
-* '''Pyrstöevä''' on kalan häntäpäässä oleva evä; kala voi olla häntäosan muodoltaan:
-** '''vinopyrstöinen''', jolloin selkänikamat jatkuvat kahtia jakaantuvan pyrstön suurempaan haaraan, kuten haikaloilla (ylempi haara) tai [[liitokalat|liitokaloilla]] (alempi haara);
-** '''ympäripyrstöinen''', jolloin pyrstöevä ympäröi selkärangan häntäpäätä, kuten nahkiaisilla;
-** '''varsipyrstöinen''', jolloin selkäranka jatkuu pyrstöevän keskellä sen päähän asti ja jakaa evän kolmeen osaan, kuten [[varsieväiset|varsieväisillä]] ja [[keuhkokalat|keuhkokaloilla]];
-**'''tasapyrstöinen''', jolloin selkäranka ei ulotu pyrstönipukkaan ja pyrstöevä on jotakuinkin symmetrinen; useimmat kalat ovat tasapyrstöisiä, mutta pystöevän muoto vahtelee silti suuresti kalalajeittain. Tasapyrstöisen kalan pyrstöevä voi olla esimerkiksi pyöreämuotoinen, katkaistun kolmion muotoinen, haarukkamainen tai sirppimäinen.
-* '''Peräevä'''  on kalan vatsapuolella, peräaukon takana sijaitseva evä. Peräevän avulla kala tasapainottaa uintiliikkeitään.
-* '''Rintaevät''' ovat parittaiset evät kalan kummallakin puolella, niveltyen kiduskansien takana oleviin kalan hartioihin. Rintaevät ovat [[homologia|homologisia]] nelijalkaisten maaeläinten eturaajojen kanssa. Rintaevillä kala ohjaa uintiliikettä ja -syvyyttä sekä pitää yllä tasapainoa; joillekin lajeille on kehittynyt rintaevien erikoisempia käyttötarkoituksia, kuten [[liitokalat|liitokaloille]] liitolennon ylläpitäminen tai [[krottikalat|krottikaloille]] merenpohjassa käveleminen.
-* '''Vatsaevät''' ovat parilliset evät kalan alavatsan kummallakin puolella, rintaevien taka- ja alapuolella. Joillakin lajeilla vatsaevät voivat sijaita jopa rintaevien etupuolella. Vatsaevät ovat homologisia nelijalkaisten maaeläinten takaraajojen kanssa, ja ne niveltyvät kalojen surkastuneeseen [[lantio]]on.
-* '''Rasvaevä''' on joillekin kaloille kehittyvä pehmeä lihainen evä, joka sijaitsee selässä selkäevän takana vähän pyrstöevän etupuolella. Useimmilla kalalajeilla sitä ei ole, mutta [[lohikalat|lohikaloilla]], tetroilla ja [[monnikalat|monnikaloilla]] se ilmenee. Rasvaevän merkitystä ei tunneta.
-* '''Kölievät''' ovat pareittaisia eviä, jotka kasvavat joillakin nopeasti uivilla kalalajeilla juuri pyrstöevän etupuolelle lentokoneen sivuvakaajan tavoin. Niitä voi olla yksi tai kaksi paria.
-* '''Eväkkeet''' ovat pieniä tynkämäisiä eviä, jotka sijaitsevat yleensä selkäevän ja peräevän takana. Eväkkeitä tavataan muun muassa [[tonnikala|tonnikaloilla]].
-Useimmilta kalalajeilta puuttuu yksi tai useampia näistä evätyypeistä evoluution kuluessa tapahtuneen erilaistumisen vuoksi.
-==Lähteet==
-* Varjo, M. ''Kalat''. Teoksessa: Lokki, J., Lehtonen, H., Nummi, P., Terhivuo, J., Tolvanen, M., Valste, J., Forslund, R., Kuosmanen, R-L. & Miettinen, K. ''Maailman luonto. Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat''. Weilin + Göös & WSOY, Porvoo 2000. ISBN 951-35-6505-X
-[[Luokka:Kalojen anatomia|*]]