Kuteminen

Kuteminen tai Kutu on kalojen tapa lisääntyä. Kun kala kutee, naaraskala laskee mätimunat veteen. Koiraan maiti hedelmöittää sen

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Toutaimen mätiä.

Mätimunien hedelmöittyminen

Kun koiraskala on hedelmöittänyt mädin siittiönestellään, maidilla, munasolujen suojaksi turpoaa hyytelömäinen aines. Joillakin lajeilla, kuten ahvenella ja hauella, mätimunien hedelmöittämiseen osallistuu useampiakin koiraita.

Mädin kehittymiseen menee aikaa parista päivästä joihinkin kuukausiin. Kehittymisaika on kaikkein lyhyin kesäkutuisilla kaloilla ja pisin syyskutuisilla.

Kalojen kutupaikat

Suurin osa kalalajeista Suomessa kutee matalilla ranta-alueilla tai jokien ja purojen matalissa kohdissa. Yleisin syvyys, joissa kala kutee, on 1 - 3 metriä.

Monet kalat (kuten esimerkiksi lohet) vaeltavat kutuaikana eri alueille, kuin missä ne muuten oleskelevat. Kutualueilla lämpötila ja ravintotilanne on ainakin keväällä kudun kehittymiselle parempi.

Kalojen kutuajankohdat

Eri kalalajit kutevat eri vuodenaikoina.

Kalat jaetaan kutuajankohdan mukaan yleensä kolmeen ryhmään:

1. kevätkutuiset
2. kesäkutuiset
3. syys- ja talvikutuiset.

Kevät-, syys- ja talvikutuisten kalojen mätimunat kuoriutuvat suunnilleen samaan aikaan keväällä huolimatta kutuaikojen eroista. Eri kalojen kutuaikojen pituuksissa on paljon vaihtelua. Lämpimässä vedessä kutuaika on usein lyhyempi ja kylmissä vesissä pidempi.

Suurin osa kaloista kutee huhti-kesäkuussa. Silloin kalanpoikaset ovat kylmien ilmojen tullessa jo riittävän isoja selviytymään ensimmäisestä talvesta. Jotkin kalat kutevat kuitenkin syksyllä, kun vedet ovat viilentyneet 2 - 7 asteisiksi. Tällöin vesissä on vähemmän kutua syöviä eläimiä. Viileissä vesissä kutevat syksyllä siika ja muikku, kevättalvella made.

Kalan ulkonäön muutokset kudun aikana

Särkikoiraille tulee kudun aikana kutukyhmyjä päähän ja etuselkään. Kyhmyt auttavat niitä pysymään kylkiasennossa mädin hedelmöityksen ajan.

Joidenkin kalalajien väri muuttuu kutuaikana: esimerkiksi lohi ja taimen ovat kutuaikana tummempia ja niissä on enemmän täpliä. Koiraslohille tulee kutuaikana leukaan koukku jo paljon ennen kutuaikaa.

Naaraskalassa on runsaasti mätimunia

Yhdessä naaraskalassa saattaa olla hyvinkin paljon - jopa satoja tuhansia mätimunia, mutta yleensä vain osa niistä kehittyy aikuisiksi kaloiksi. Esimerkiksi ahvenen mätimunien määrä vaihtelee 4 000 - 300 000 munan välillä. Jos kaikki poikaset jäisivät eloon ja kehittyisivät aikuisiksi, järvet olisivat tupaten täynnä kalaa. Suuri osa mädistä ja pikkukaloista päätyy myös petokalojen, esimerkiksi hauen ravinnoksi. Mätimunien määrä on suurempi isokokoisiksi kasvavilla lajeilla ja pienempi pienikokoisilla lajeilla.

Mätimunien koko

Mätimunien koko vaihtelee sen mukaan minä vuodenaikana kalan kutu tapahtuu. Syyskutuisten kalojen mätimunat ovat halkaisijaltaan 2,7 - 7,0 mm (poikkeuksena made, jonka mätimunat ovat pienet). Kevätkutuisten kalojen mätimunat ovat halkaisijaltaan 1,3 - 3,2 millimetriä ja kesällä kutevien kalojen mätimunat ovat kaikkein pienimmät, 0,7 - 1,7 mm. Mätimuna ei voi kuitenkaan olla kooltaan kuitenkaan liian pieni, sillä se sisältää vararavinnon kehittyville poikasille.

Kalanpoikasten kehittyminen

Kalanpoikaset kehittyvät aluksi niihin tulleen vararavinnon turvin. Tämä vaihe kestää runsaasta päivästä muutamaan viikkoon. Silloin ne eivät vielä muistuta aikuisia kaloja, vaan ne ovat läpikuultavia ja pitkulaisen muotoisia. Vasta kun niille on kehittynyt suu, se pystyy itse hankkimaan ravintonsa. Kun kala on kasvanut parin kolmen sentin mittaiseksi, kalanpoikanen alkaa muistuttaa aikuista kalaa.

Kalojen poikaset elävät rannan läheisyydessä, sillä siellä on niille sopivaa ravintoa, mm. eläinplanktonia. Sen lisäksi rantavesissä vesi on sopivan lämmintä ja vesikasvit tarjoavat suojaa vihollisia vastaan. Kalanpoikaset liikkuvat parvissa, josta on hyötyä esimerkiksi petokalojen hyökätessä: kalanpoikaset antavat toisilleen varoitussignaaleja lähestyvistä petokaloista.

Lähteet

• opetus.ruokatieto.fi - kalojen lisääntyminen. {{#if:31. 7 2010|Viitattu 31. 7 2010|}}