Ero sivun ”Isotuulenkala” versioiden välillä
p |
p |
||
Rivi 20: | Rivi 20: | ||
== Tuntomerkit == | == Tuntomerkit == | ||
− | + | Pyöreähkö ja tasapaksu. Kyljet on hopeanhotoiset ja selkä sinivihreä. Kylkiviiva kulkee hyvin korkealla. | |
− | Pyöreähkö ja tasapaksu. | ||
− | |||
− | Kyljet on hopeanhotoiset ja selkä sinivihreä. | ||
− | |||
− | Kylkiviiva kulkee hyvin korkealla. | ||
== Levinneisyys == | == Levinneisyys == | ||
− | + | Isotuulenkalan levinneisyysaluetta on Koillis-Atlantti. [[Itämeri|Itämeren]] eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen. Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu [[Suomenlahti|Suomenlahden]] lisäksi Ahvenanmaalle ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]]. | |
− | |||
− | [[Itämeri|Itämeren]] eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen. | ||
− | |||
− | Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu Suomenlahden lisäksi Ahvenanmaalle ja Saaristomereen. | ||
== Elintavat == | == Elintavat == | ||
− | Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa ja ne suosivat hiekkapohjaisia [[vesi|vesiä]]. | + | Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa ja ne suosivat hiekkapohjaisia [[vesi|vesiä]]. Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan. Talvisin ne vetäytyvät syvempiin vesiin ja niitä onkin tavattu jopa 50-60 metrin syvyydestä. |
− | |||
− | Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan. | ||
− | |||
− | Talvisin ne vetäytyvät syvempiin vesiin ja niitä onkin tavattu jopa 50-60 metrin syvyydestä. | ||
Rivi 49: | Rivi 36: | ||
== Lisääntyminen == | == Lisääntyminen == | ||
− | Isotuulenkala [[kutu|kutee]] hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen. | + | Isotuulenkala [[kutu|kutee]] hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen. [[Mäti]]munat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakeroksen peittämiä. |
− | |||
− | [[Mäti]]munat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakeroksen peittämiä. | ||
Rivi 62: | Rivi 47: | ||
== Kalastus == | == Kalastus == | ||
− | + | Isotuulenkala ei ole varsinainen pyynnin kohde, mutta niitä saadaan usein silakkarysistä tai- [[verkko|verkoista]]. Liha on maukasta mutta ei silti käytetä Suomessa ihmisravintona. Isontuulenkalalla on merkitystä muiden [[kala|kalojen]] [[syötti|syöttinä]] ja merilintujen ravintona. | |
− | |||
− | Liha on maukasta mutta ei silti käytetä Suomessa ihmisravintona. | ||
− | |||
− | Isontuulenkalalla on merkitystä muiden [[kala|kalojen]] [[syötti|syöttinä]] ja merilintujen ravintona. | ||
Nykyinen versio 15. elokuuta 2011 kello 13.26
Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus, syn. Ammodytes lanceolatus).
Tuntomerkit[muokkaa]
Pyöreähkö ja tasapaksu. Kyljet on hopeanhotoiset ja selkä sinivihreä. Kylkiviiva kulkee hyvin korkealla.
Levinneisyys[muokkaa]
Isotuulenkalan levinneisyysaluetta on Koillis-Atlantti. Itämeren eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen. Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu Suomenlahden lisäksi Ahvenanmaalle ja Saaristomereen.
Elintavat[muokkaa]
Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa ja ne suosivat hiekkapohjaisia vesiä. Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan. Talvisin ne vetäytyvät syvempiin vesiin ja niitä onkin tavattu jopa 50-60 metrin syvyydestä.
Lisääntyminen[muokkaa]
Isotuulenkala kutee hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen. Mätimunat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakeroksen peittämiä.
Ravinto[muokkaa]
Eläinplankton, pienet pohjaeläimet ja pikkukalat sekä kalanmäti.
Kalastus[muokkaa]
Isotuulenkala ei ole varsinainen pyynnin kohde, mutta niitä saadaan usein silakkarysistä tai- verkoista. Liha on maukasta mutta ei silti käytetä Suomessa ihmisravintona. Isontuulenkalalla on merkitystä muiden kalojen syöttinä ja merilintujen ravintona.
Lähteet[muokkaa]
- Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002.
- Hannu Lehtonen Suomalainen Kalaopas. WSOY, 2006.
- Wikipedia.fi - Isotuulenkala. {{#if:|Viitattu |}}