Ero sivun ”Viisipiikki” versioiden välillä
| (3 välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | '''Viisipiikki''' (''Culaea inconstans'') On piikkikalojen heimoon kuuluva kala. Suomeen laji tuli | + | [[Tiedosto:Viisipiikki.jpg|thumb|300px]]'''Viisipiikki''' (''Culaea inconstans'') On piikkikalojen heimoon kuuluva kala. Suomeen laji tuli Pohjois-Amerikasta salamatkustajana [[pikkubassi]]n poikasten mukana. Ne sijoitettiin [[Lohjanjärvi|Lohjanjärven]] rannalla olevaan Porlan kalanviljelylaitokseen, josta laji levisi järveen. |
==Tuntomerkit== | ==Tuntomerkit== | ||
| Rivi 18: | Rivi 18: | ||
==Lisääntyminen ja elinikä== | ==Lisääntyminen ja elinikä== | ||
| − | Kutuaika viisipiikeillä on kesällä, jolloin veden lämpötila alkaa olla lähellä 20 astetta. Koiras saapuu kutualueelle ja kasaa pyrstöllään halkaisijaltaan noin parisenttisen pesän, jonne se houkuttelee naaraan. Naaraan poistuttua koiras jää vahtimaan munia. Munat kehittyvät nopeasti ja ne kuoriutuvat noin viikon päästä [[kutu|kudusta]]. Koiras jatkaa poikasten vahtimista kunnes | + | Kutuaika viisipiikeillä on kesällä, jolloin veden lämpötila alkaa olla lähellä 20 astetta. Koiras saapuu kutualueelle ja kasaa pyrstöllään halkaisijaltaan noin parisenttisen pesän, jonne se houkuttelee naaraan. Naaraan poistuttua koiras jää vahtimaan munia. Munat kehittyvät nopeasti ja ne kuoriutuvat noin viikon päästä [[kutu|kudusta]]. Koiras jatkaa poikasten vahtimista kunnes ruskuaispussi on kulutettu, minkä jälkeen poikaset hajaantuvat kasvillisuusrannoille. |
Viisipiikit ovat todella lyhytikäisiä. Ne elävät korkeintaan vain 2–3 vuotta. | Viisipiikit ovat todella lyhytikäisiä. Ne elävät korkeintaan vain 2–3 vuotta. | ||
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 201. WSOY, 2003. | * Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 201. WSOY, 2003. | ||
| − | [[luokka: | + | [[luokka:piikkikalat]] |
Nykyinen versio 20. lokakuuta 2012 kello 09.30
Viisipiikki (Culaea inconstans) On piikkikalojen heimoon kuuluva kala. Suomeen laji tuli Pohjois-Amerikasta salamatkustajana pikkubassin poikasten mukana. Ne sijoitettiin Lohjanjärven rannalla olevaan Porlan kalanviljelylaitokseen, josta laji levisi järveen.
Tuntomerkit[muokkaa]
Viisipiikin väritys vaihtelee harmaasta oliivinvihreään. Kutuasuinen koiras on miltei musta. Naaraan kutuasu on tummien ja vaaleiden värien vastakohtien kirjo. Iho on suomuton. Selässä on nauhamaista tai verkkomaista kuviointia. Piikkejä kalalla on nimensä mukaisesti yleensä viisi, mutta niiden määrä vaihtelee neljästä piikistä seitsemään piikkiin. Piikit ovat lyhyitä, selvästi erossa toisistaan ja hieman taaksepäin taipuneita. Viisipiikit ovat yleensä 3–6 sentin pituisia ja se muistuttaa huomattavasti kymmenpiikkiä.
Levinneisyys[muokkaa]
Laji on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, missä se asustaa Suurista järvistä pohjoiseen. Euroopassa kalaa ei tavata missään muualla paitsi Suomessa. Lajin kasvusta täällä ei ole tarkkaa tietoa. Sitä on kuitenkin varmuudella Porlan kalanviljelylaitoksen lammikoissa, Lohjanjärvessä sekä eräässä Vihtiläisessä purossa, jonne se kulkeutui karppi-istutuksien mukana.
Ravinto ja elintavat[muokkaa]
Viisipiikin ravinto on monipuolista. Sille kelpaa niin äyriäiset, kotilot, madot, vesihyönteiset ja niiden toukat kuin muiden kalojen mäti ja poikaset.
Viisipiikkiä on kirkkaissa, viileävetisissä ja kasvillisuusrikkaissa puroissa ja lähdepitoisissa lammissa.
Lisääntyminen ja elinikä[muokkaa]
Kutuaika viisipiikeillä on kesällä, jolloin veden lämpötila alkaa olla lähellä 20 astetta. Koiras saapuu kutualueelle ja kasaa pyrstöllään halkaisijaltaan noin parisenttisen pesän, jonne se houkuttelee naaraan. Naaraan poistuttua koiras jää vahtimaan munia. Munat kehittyvät nopeasti ja ne kuoriutuvat noin viikon päästä kudusta. Koiras jatkaa poikasten vahtimista kunnes ruskuaispussi on kulutettu, minkä jälkeen poikaset hajaantuvat kasvillisuusrannoille.
Viisipiikit ovat todella lyhytikäisiä. Ne elävät korkeintaan vain 2–3 vuotta.
Merkitys ihmiselle[muokkaa]
Viisipiikki ei ole kalastuksen kohteena, mutta Pohjois-Amerikassa sitä käytetään yleisesti syöttikalana. Suomessakin viisipiikkien on havaittu maistuvan ainakin taimenen poikasille.
Lähteet[muokkaa]
- Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 201. WSOY, 2003.