Ero sivun ”Harjus” versioiden välillä
p |
|||
| Rivi 41: | Rivi 41: | ||
== Elinympäristö == | == Elinympäristö == | ||
| − | Harjus esiintyy viileissä, runsashappisissa, sorahiekkapohjaisissa [[joissa]] ja [[puroissa]] Keski- ja Pohjois-Euroopassa. | + | Harjus esiintyy viileissä, runsashappisissa, sorahiekkapohjaisissa [[joki|joissa]] ja [[puro|puroissa]] Keski- ja Pohjois-Euroopassa. |
Suomessa Itä- ja Pohjois-Suomessa, myös jokisuissa [[Perämerellä]] ja paikoin [[Selkämerellä]]. | Suomessa Itä- ja Pohjois-Suomessa, myös jokisuissa [[Perämerellä]] ja paikoin [[Selkämerellä]]. | ||
Versio 30. heinäkuuta 2010 kello 16.18
Harjus eli harri (Thymallus thymallus) on epäilemättä saanut nimensä komeasta selkäevästään, joka varsinkin koiraalla on näyttävän sinisenä hohtavine pilkkuineen.
Tuntomerkit
Harjus on pitkulainen lohikala jolla on erityisen korkea, purjemainen selkäevä. Virtaavassa vedessä harjus on elementissään.
Sukkulanmuotoinen ruumis minimoi vedenvastuksen ja suuret pään yläosaan sijoittuvat silmät ovat omiaan haivaitsemaan virran mukanaan tuomia ravintoeläimiä.
Myös leveästä suusta on apua ohi suhahtelevan ravinnon tavoittelussa.
Nuorella harjuksella on tummalaikkuinen poikaskuviointi kyljillään.
Vartuttuaan noin kymmenen sentin mittaiseksi yleisväritys on muuttunut hopeiseksi.
Harjus kasvaa 30–50 cm:n pituiseksi ja painaa yleensä alle 3 kg.
Elinympäristö
Harjus esiintyy viileissä, runsashappisissa, sorahiekkapohjaisissa joissa ja puroissa Keski- ja Pohjois-Euroopassa.
Suomessa Itä- ja Pohjois-Suomessa, myös jokisuissa Perämerellä ja paikoin Selkämerellä.
Ravinto
Harjus syö lentäviä ja pinnalla räpiköiviä hyönteisiä, minkä takia sitä pyydetään mielellään perholla ja uistimella.
Harjuksen ruokavalioon kuuluvat myös pienet kalat, kuten esimerkiksi mutu ja simppu.
Harjus kutee huhti-toukokuussa. Silloin sukukypsät yksilöt vaeltavat talvehtimisalueiltaan kudulle jokien matalille sorapohjaisille virtaaville paikoille.
Lähteet
- Ari Saura & Markku Varjo, Kalat Suomen luonnossa, Otava