Ero sivun ”Säyne” versioiden välillä
Rivi 53: | Rivi 53: | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
− | * | + | *{{Verkkoviite|Osoite=http://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4yne|Nimeke=Wikipedia}} |
− | * | + | *{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ahven.net/suomi/kalastuslehti/SKL_2009_6_18-21.pdf|Nimeke=www.ahven.net}} |
− | * | + | *{{Verkkoviite|Osoite=http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/sayne/|Nimeke=RKTL Kala-atlas: Säyne}} |
== Aiheesta muualla == | == Aiheesta muualla == |
Versio 25. heinäkuuta 2010 kello 20.13
Säyne eli säynävä (säynäs, säynäjä) (Leuciscus idus) on melko suureksi kasvava särkikaloihin kuuluva kala.
Tuntomerkit
Säyneellä on vaaleat, messinginsävyiset kyljet ja sen vatsapuolen evät ovat punertavat. Silmät ovat keltaiset, ja suu on suoraan ulospäin suuntautunut. Säyneen pyrstönvarsi on tukeva, ja pyrstöevässä on 11-13 ruotoa. Helpoiten säyneen sekoittaa särkeen. Varma tunnistuskeino on kylkiviivan suomujen lukumäärä: säyneellä niitä on 53-61, särjellä vain 41-45.
Esiintyminen
Parhaiten säyne viihtyy suurissa, puhtaissa ja kirkkaissa vesissä. Eteläisimmillään säynettä tavataan Alpeilla ja Pyreneitten vuoristossa. Säynettä ei ole Norjan ja Ruotsin tunturialueilta sekä Reinin vesistön länsipuolelta. Idässä säynettä esiintyy Itä-Siperian Lenajoen vesistössä ja Baikaljärvessä asti.
Suomessa säynettä löytyy koko merialueelta ja suurista sisävesistä. Pohjoisimmillaan säynettä esiintyy Kemijoen, Ounasjoen ja Tornionjoen yläosissa.
Elintavat
Keväällä säyneet siirtyvät kudun jälkeen matalista rantavesistä usein järvien ja merellä saariston selkävesille. Kesällä ne liikkuvat usein suurina parvina, ja varsinkin tyynellä säällä monesti pinnan tuntumassa. Talveksi säyneet siirtyvät syvempiin vesiin.
Ravinto
Säyneen ruokalista on monipuolinen. Poikasena ne syövät eläinplanktonia. Nuoret ja aikuiset syövät hyönteisiä, pohjaeläimiä (varsinkin nilviäisiä) ja kotiloita. Isot säyneet saalistavat myös kaloja.
Lisääntyminen
Säyne tulee sukukypsäksi yleensä 5-8-vuotiaana ja noin 30-35 cm pituisena. Kutua varten säyne siirtyy mataliin virtapaikkoihin pian jäidenlähdön jälkeen. Merestä niitä nousee suistoihin, jokiin ja hyvinkin pieniin puroihin, mutta osa säyneistä myös kutee meren ruovikkoisilla lahtialueilla. Itse kutu tapahtuu noin kaksi viikkoa jäidenlähdön jälkeen. Se kestää yleensä vain muutaman päivän. Mätimunat kiinnittyvät kasveihin tai kiviin. Alkiot kehittyvät yleensä 10-17 vuorokaudessa, mutta kehittymisaika vaihtelee veden lämpötilan mukaan. Vastakuoriutuneet poikaset kiinnittyvät johonkin alustaan muutamaksi päiväksi ennen uimaanlähtöä.
Kasvu
Säyne on suurikokoinen särkikalaksi: tavallisesti se kasvaa 40–50 cm pitkäksi ja painaa 500 grammasta yli kahteen kiloon. Suurin Suomessa pyydystetty säyne painoi 5,2 kiloa. Vanhimmat säyneet ovat olleet yli 20-vuotta vanhoja.
Kalastus
Säynettä pyydetään pääasiassa verkolla, mato-ongella, perholla tai heittouistimella (lipat ja pienet vaaput ja lusikat toimivat parhaiten), mutta myös rysiä ja pitkäsiimoja käytetään. Säyneen taloudellinen merkitys on hyvin pieni.
Lähteet
- Wikipedia. {{#if:|Viitattu |}}
- www.ahven.net. {{#if:|Viitattu |}}
- RKTL Kala-atlas: Säyne. {{#if:|Viitattu |}}
Aiheesta muualla
Kalapedian kuvapalvelussa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Säyne. |