Lehmilampipilkki -2004-

Tämä artikkeli on vasta kehitteillä, joten siitä saattaa puuttua oleellisia tietoja. Voit keskustella artikkelin kehittämisestä keskustelusivulla. {{#if:|Tarkennus: '|}}

Lehmilampipilkki 2004 – Tiukkaa vääntöä

Kisaraportti 2004 Lehmilampipilkistä

Viime vuoden kilpailu oli tiukka, mutta tänä vuonna se oli ennennäkemättömän tasainen. Aurinkoisessa säässä pilkitty kisa muodostui jälleen kerran kahden joukkueen väliseksi taistoksi. Selvää haastajaa ei vieläkään löytynyt, mutta yllättäviä käänteitä nähtiin vielä kisan jälkeenkin!

Aamuhetki Lehmilammella ennen starttia

Vuoden 2004 kisa alkoi oikeastaan jo viikkoa ennen virallista lähtölaukausta. Lehmilammen jäälle sattui samaan aikaan Fish kings –joukkue ja kirjoittaja itse treenailemaan kisaa varten. Kalaparvien sijainteja ja ottipilkkejä oli testattava, jotta kisassa ei siihen menisi turhaan aikaa. Treenipäivän kalat olivat tiukassa, mutta poiketen muuhun talveen sentään jotain elonmerkkejä näkyi. Aamusta Timo oli kiskonut hauen ja särkiä sulan reunustoilta, mutta sitten oli tullut pitkään tyhjää. Itse kiertelin lampea tavanomaista syvempää ja löysinkin muutaman hyvän pasuripaikan. Tarkat sijainnit pidin omana tietonani ja kairailin pikaiseen uusia reikiä, että Fish Kingsit luulisivat minun saavan tyhjää. Taktiikka menikin läpi puoli päivää, mutta sitten Timo osui yhden hyvän pasuriapajan päälle ja kädet alkoivat viuhtoa. Riemunkiljahduksista saatoin päätellä ylös nousseen ensimmäisen pasurin. Itselläni niitä oli pussissa jo lukuisia, mutta salamyhkäinen meno jatkui omalta osaltani. Käänsin selkäni visusti vastustajia kohden ja jatkoin haarukkavavalla treenaamista. Olin nimittäin viimeinkin päättänyt siirtyä pääasialliseksi haarukkavavan käyttäjäksi ja nyt oli pakko harjoitella niksit kisaa varten. Taustalta kuului loppumaton oman kehun vyöryminen ja itsekehu. Sitä ei vähentänyt yhtään se, että Toni nosti lähes puolenkilon ahvenen jäälle. Rommipullo oli vajunut pitkälle ja onnellinen saamamies pyöri jäällä ja nauroi ääneen. Mikäs siinä, komea ahven se oli. Itse jatkoin kalaparvien etsimistä tekemällä kierroksen koko lammen ympäri. Olin näemmä onnistunut harhauttamaan Fish kingsejä jonkin verran, sillä he eivät osoittaneet mitään mielenkiintoa minun tekemille kairauksille. Hyvä niin. Edes jokin paikka säilyi kisaan minun omia apajia varten. Päivän päätteeksi onnesta huumautuneet kisaajat haastoivat minut kumoamaan kalapussini sisällön jäälle. Yrittivät luultavasti masentaa minua omilla pasureillaan, mutta yllättäen minulla oli kalaa yhtä paljon. Enkä ollut edes koko päivää istunut apajan päällä, joten takuulla tämä herätti levottomuutta itse kisaan. Olin onnistunut vakoilemaan niiden käyttämät ottipilkit ja strategiat varsin hyvin ja tiesin kalojen sijainnit. Olin erittäin tyytyväinen harjoituspäivään, eikä sitä tyytyväisyyttä vähentänyt yhtään se, että viimehetkillä sain 750g painoisen hauen. Tänä vuonna Procyon vielä näyttäisi, kuka hallitsee Lehmilammella!

Tonin saama komea ahven

Sitten olikin tiukan taktiikkapalaverin aika. Puhelin käteen ja Jannelle tiukkaa tekstiä Lehmilammella opituista asioista. Pääpointteja oli kolme. Ensiksi, mene kauppaan ja osta haarukkavapa ja opettele sen käyttö. Salamyhkäisyys ja siimasotkujen loppuminen ovat ratkaisevassa asemassa. Toiseksi, vaihda kaikkiin pilkkeihin uudet morrit. Tänä vuonna ei hävittäisi enää siten, että tylsän koukun vuoksi viimeisestä reiästä karkaa 2 kalaa! Itselläni morritalkoot oli jo suoritettu ja hauen hampaan teräviä volframimorreja oli pilkkien alle kiinnitettyinä. Kolmanneksi, osta samanlaiset ottipilkit kuin Fish kingsillä. Itselläni oli ostettuna muutama hyvä ottipilkki, joilla pasuria tuntui tulevan ihan samaan tahtiin kuin pahimmalla uhkaajalla. Huolta ei siis omalta kohdalta löytynyt. Haarukkavapaa Janne ei sitten ostanut, koska Kärkkäisen sikapäivät olivat tyhjentäneet hyllyt. Morreja oli muutama ostettuna, mutta pilkkirintamalla ei mitään näkyviä uudistuksia. Itseluottamus tuntui olevan korkealla edellisen vuoden henkilökohtaisen sarjan voiton jälkeen. Itse olin hivenen epäilevällä kannalla, sillä Fish Kings ei käyttänyt enää pääasiallisesti Saurumin pilkkejä, joten Kuusamon Jazz ei myöskään olisi välttämättä tämän vuoden ykköspilkki. Treenin aikana pilkit näyttivät vaihtuvan tiheään, eikä parhaan syönnin pilkkiä pidetty pitkään edes vedessä. Tarpeeksi kauan siltikin, että kerkesin sen vakoilemaan. Taktiikasta sovittiin se, että seuraamaan ei lähdetä. Ahos-Räsäs –psyykkaustm ja omakehutm ovat omiaan lannistamaan kisamoraalia, joten sitä ei lähdetä tappituntumalta kuuntelemaan. Muista kisaajista ei olisi suurta pelkoa, joten vakoilutoimet ainoastaan Fish kingsejä kohtaan. Timon tuulimyllytm-tyylistä kyllä näkisi kauas asti, milloin kalaa tulee.

Haarukkavapaharjoittelun tulosta (kuva ei ole Lehmilammelta)

Virallinen kisa-aamu valkeni aurinkoisena. Kahvit meni termariin ja tovin pohdinnan jälkeen puin pilkkihaalarin päälle. Aamu saattaisi olla kylmäkin, koska mittari näytti pakkasasteita. Pihalla karu totuus kuitenkin paljastui. Sää oli lämpimän kosteahko, joten haalari olisi takuulla liian kuuma varuste. Ei muuta kuin romppeet autoon ja sakki matkalle. Pihan jäätyneet lumipenkat raapivat pohjaa lähtiessä, koska auto oli lähes kattoa myöten täynnä tavaraa ja jouset pohjassa. Jälleen nähtiin draamaa jo ajomatkalla, sillä edellä ajanut VW-golf päätti tehdä ”Räikköset” ja sankan savun saattelemana päätyi tien penkalle.

Autot parkissa, tunnelma tiivistyy

Lehmilammella oli jo täysi kisatunnelma. Fish kings viritteli kairojaan K-kaupan ”villit viikot” –peruukit päissään. Yksi kuljetteli pallogrilliä hankia pitkin kohti lammen jäätä. Antti kertoi melkein ajaneensa metsään peilijäällä. Huumorin ja rennon pinnan alla kyti selkeä kisajännitys. Salaa viriteltiin ottipilkit kiinni ja kumottiin salaiset syötit rasioihin. Aina välillä joku kääntyi selin muihin ja teki tarkoin harkittuja virittelyjä repun suojissa.

Fish kings

Edellisvuoden säyne-kuningas Lennu kohautti kilpailijoita pilkkipöntöllään. Pönttö oli vanha tietokoneen kotelo, jonka päälle oli niitetty pehmusteeksi solumuovia. Virtalähteen aukosta nakeltiin kalat sisälle ja sen suojana oli jostain emolevynkappaleesta tehty läppä. Kantokahvana oli narua ja siinä kädensijana toimiva taskulamppu. Vuoden 2004 ”vuoden insinööri” –sarjan voittaja oli löytynyt.

Servia-tiimin erikoinen pilkkipönttöratkaisu

Tuomari karjahti aikataulutiedotuksen: MINUUTTI! Ihmiset pyörivät levottomina ja puhe alkoi hiljentyä. Keskittyminen oli alkanut. Pulssi oli kohonnut ja kädet tärisivät hienokseltaan jännityksestä. Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoi kairan rohina. Harri oli alkanut kairaamaan reikää etukäteen vasten kaikkia pilkkikisojen sääntöjä! ”Joojoo, en minä läpi asti kairaa. Minä vaan kokeilen yhtä juttua”, sanoi Harri ja porasi kuin porasi reiän loppuun asti. ”No en minä siltä reiältä ala pilkkimään sentään”, se lupaili, mutta tietolähteiden mukaan sai kairaamaltaan reiältä useita pasureita. Harrista tuli vahva ehdokas ”vuoden kyseenalainen performanssi” –sarjaan. Itse neuvoin pikaiseen Olkkoselle, mistä sain treeneissä kalaa tarkalleen ja sovittiin aloituspaikat. Itse aloitan Räsäs-Ahos –apajalta ja Janne menee sinne toiselle hyvälle löydetylle paikalle. Kello tuli pykälään ja kisa alkoi. Ilma täyttyi kairaamisen äänistä, jotka vähitellen vaikenivat. Pilkit plumpsahteli avantoihin ja hiljainen odottelu alkoi. Aloitin jälleen Viima-pilkillä, jolla olin harjoituksissa saanut hyvin kalaa. Ahonen ja Räsänen olivat lähettyvillä, samoin Harri ja Antti. Lennu ja Tomi menivät lähemmäksi rantaa edellisen vuoden ottipaikoille. Olkkonen näkyi menneen kokonaan väärään suuntaan. Saara istui sen pasuriapajan päällä, oli tainnut kuunnella minun ja Jannen strategiapalaverin tarkemmin kuin Janne itse! Muut kisailijat olivat siellä täällä porukan seassa. Grilliinkin viriteltiin tulia.

Pallogrilli ja Tonin tyylikäs poseeraus. Haalarista oli karkoitettu hiiret vähän ennen kisaa.

Hiljaista oli, kaikki pilkkivät jännittyneinä. Nykäisy. Ei pysynyt kiinni. Vähän odottelua ja uudestaan, mutta sitten hiljeni kokonaan. Saara nosti ensimmäisen pasurin ja sanoi ”tämä taisi sitten olla ensimmäinen”. Kyllähän se sitä oli ja ”ensimmäisen pasurin palkinto” meni sinne. Heti perään Harri huuteli jotain vastaavaa, mutta myöhästyi silti. Palkinto meni ohi suun. Fish kingsien kädet kävivät, eikä itsellä tapahtunut mitään merkittävää. Oli siis aika tehdä siirto. Saara istui apajan päällä ja nosti jo toisen pasurin. Suunnistin sinne lähistölle ja porasin pikavauhdilla reiän. Pilkki veteen vauhdilla. Alku oli tärkeä oikean fiiliksen saavuttamiseksi. Heti alusta jälkeen jääminen latistaisi koko lopun yrittämisen, joten nyt oli saatava peli auki. Odottelua ja pari varovaista nyppäisyä. Raastavan pitkät kymmenen sekuntia ja selvempi nykäisy. Kiinni jäi ja kehintäkin meinasi mennä hermostuksissa pieleen. Pasuri nousi ylös asti ja sujahti lennosta pussiin. Hyvä, peli oli auki.

Tämä reikä ei todellakaan ollut pettymys, sillä sain siitä heti alkuun kymmenkunta pasuria. Sitten nykäistiin jälleen varovaisesti, mutta painavalta tuntui kala kehittäessä. Hetken mietin nostokoukun tarvettakin, mutta päätin nostaa kalan ylös ilman suurempia apuja. Kala oli n. 400g painoinen lahna. Vauhdilla pussiin ja pilkki taas pyytämään. Viitoin Jannelle, että tulee tännemmäksi, sillä täältä tuli kalaa. Fish kings ei noteerannut tilannetta mitenkään, paitsi peruukit olivat päätyneet jäälle. Iloinen selostaminen sieltä vain kuului, joten taisi olla kala otillaan. Saara vaihtoi paikkaa ja jurrautti reiän ihan viereen. Siihen loppui kalantulo. Janne alkoi saamaan vieressä, joten oli pakko etsiä uusi paikka. Jännä juttu, että noin helposti häiriintyi kalantulo, yleensä syvässä vedessä ne eivät suuremmin pelkää mitään.