Ero sivun ”Bakteerit” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | '''Bakteerit''' (eli ''eubakteerit'' tai ''aitobakteerit'') on yksi kuudesta eliökunnan kunnasta (ks. systematiikka). | + | '''Bakteerit''' (eli ''eubakteerit'' tai ''aitobakteerit'') on yksi kuudesta eliökunnan kunnasta (ks. systematiikka). Bakteerit ovat esitumallisia mikrobeja ja yksisoluisia eliöitä. |
| − | + | Bakteereja esiintyy kaikkialla luonnossa mannerjäätiköltä kuumiin lähteisiin ja meren pohjan syvänteisiin. Niitä esiintyy ihmisten ja eläinten suolistossa, limakalvoilla ja iholla. Vain veri, lihas- ja hermokudokset ovat normaalisti steriileja eli bakteereista vapaita. | |
| − | + | Bakteerit ottavat kasvuun tarvitsemansa ravinteet kasvualustastaan; maasta, kasveista, elintarvikkeista iholta ja suolistosta. Bakteereita ja voidaan jaotella rakenteellisten ja toiminnallisten ominaisuuksien mukaisesti ryhmiin, joiden sisällä ne lisäksi jaotellaan heimoihin, sukuihin, | |
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | Bakteerit ottavat kasvuun tarvitsemansa ravinteet kasvualustastaan; maasta, kasveista, elintarvikkeista iholta ja suolistosta. | ||
| − | |||
| − | Bakteereita ja voidaan jaotella rakenteellisten ja toiminnallisten ominaisuuksien mukaisesti ryhmiin, joiden sisällä ne lisäksi jaotellaan heimoihin, sukuihin, | ||
lajeihin ja alalajeihin. | lajeihin ja alalajeihin. | ||
| Rivi 22: | Rivi 12: | ||
| − | Bakteereja voidaan jaotella usealla eri tavalla. | + | Bakteereja voidaan jaotella usealla eri tavalla. Perinteisesti niitä on luokiteltu morfologisesti eli ulkomuodon avulla: |
| − | + | *Kokit ovat pallon muotoisia | |
| − | + | *Sauvabakteerit eli basillit ovat sauvamaisia | |
| − | + | *Kokkobasillit ovat hyvin lyhyitä, lähes pallomaisia sauvabakteereita | |
| − | + | *Spirillit lyhyitä kierteisiä | |
| − | + | *Vibriot käyriä | |
| − | + | *Spirokeetat pitkiä korkkiruuvimaisia | |
| − | |||
| − | |||
| Rivi 37: | Rivi 25: | ||
| − | Bakteeri sisältää sekä RNA:ta että DNA:ta ja niillä on tarvittavat entsyymit, ribosomit ja kalvorakenteet omaa synteesiään varten. | + | Bakteeri sisältää sekä RNA:ta että DNA:ta ja niillä on tarvittavat entsyymit, ribosomit ja kalvorakenteet omaa synteesiään varten. Bakteeria ympäröi solukalvo ja soluseinä, joita voi puolestaan ympäröidä limainen kapseli. |
| − | |||
| − | Bakteeria ympäröi solukalvo ja soluseinä, joita voi puolestaan ympäröidä limainen kapseli. | ||
| − | |||
Soluseinän tarkoitus on ylläpitää solun muotoa. | Soluseinän tarkoitus on ylläpitää solun muotoa. | ||
Mykoplasmoilla ei ole ollenkaan soluseinää ja niiden uloin kerros on solukalvo. | Mykoplasmoilla ei ole ollenkaan soluseinää ja niiden uloin kerros on solukalvo. | ||
| − | Bakteerin pinnassa voi olla karvoja (piluksia), jotka helpottavat solun kiinnittymistä joko toisiinsa tai alustaansa ja siimoja eli värekarvoja eli flagelloja, joiden avulla se voi liikkua. | + | Bakteerin pinnassa voi olla karvoja (piluksia), jotka helpottavat solun kiinnittymistä joko toisiinsa tai alustaansa ja siimoja eli värekarvoja eli flagelloja, joiden avulla se voi liikkua. Bakteereilla ei ole erillistä tumakalvon rajaamaa tumaa eikä soluorganelleja, lukuun ottamatta ribosomeja. Niiden soluhengitys tapahtuu mesosomeissa, joka ovat solukalvon poimuja. |
| − | |||
| − | Bakteereilla ei ole erillistä tumakalvon rajaamaa tumaa eikä soluorganelleja, lukuun ottamatta ribosomeja. | ||
| − | |||
| − | Niiden soluhengitys tapahtuu mesosomeissa, joka ovat solukalvon poimuja. | ||
Bakteerien perimä sijaitsee rengasmaisessa DNA-molekyylissä, jonka lisäksi solulimassa voi olla pienempiä rengasmaisia DNA-molekyylejä, joita kutsutaan plasmideiksi. | Bakteerien perimä sijaitsee rengasmaisessa DNA-molekyylissä, jonka lisäksi solulimassa voi olla pienempiä rengasmaisia DNA-molekyylejä, joita kutsutaan plasmideiksi. | ||
| + | == Lisääntyminen == | ||
| − | + | Bakteerit lisääntyvät suvuttomasti jakaantumalla kahtia mitoottisesti, jolloin alkuperäisestä solusta muodostuu kaksi tytärsolua, jotka ovat alkuperäisen solun klooneja. Bakteerit voivat jakautua jopa kahdenkymmenen minuutin välein. Ennen jakautumista solun rengasmainen DNA ja mahdolliset plasmidit kahdentuvat. | |
| − | |||
| − | Bakteerit lisääntyvät suvuttomasti jakaantumalla kahtia mitoottisesti, jolloin alkuperäisestä solusta muodostuu kaksi tytärsolua, jotka ovat alkuperäisen solun klooneja. | ||
| − | |||
| − | Bakteerit voivat jakautua jopa kahdenkymmenen minuutin välein. | ||
| − | |||
| − | Ennen jakautumista solun rengasmainen DNA ja mahdolliset plasmidit kahdentuvat. | ||
Bakteerien perimä on haploidinen ja geenejä on vain yksi kappale perimässä, joten geenimutaatiot tulevat heti näkyviin. | Bakteerien perimä on haploidinen ja geenejä on vain yksi kappale perimässä, joten geenimutaatiot tulevat heti näkyviin. | ||
| Rivi 72: | Rivi 48: | ||
Bakteereista kaikki eivät aiheuta ihmiselle tauteja, vaan itse asiassa ihmisen iholla ja limakalvoilla on jatkuvasti suuri määrä bakteereja, jotka auttavat ihmisen immuunipuolustusta tauteja aiheuttavia bakteereita vastaan. | Bakteereista kaikki eivät aiheuta ihmiselle tauteja, vaan itse asiassa ihmisen iholla ja limakalvoilla on jatkuvasti suuri määrä bakteereja, jotka auttavat ihmisen immuunipuolustusta tauteja aiheuttavia bakteereita vastaan. | ||
| − | Näitä hyödyllisiä bakteereja kutsutaan normaaliflooraksi. | + | Näitä hyödyllisiä bakteereja kutsutaan normaaliflooraksi. Patogeenisuudella tarkoitetaan bakteerin ominaisuutta aikaansaada elimistössä tauti. Useimmat bakteerit eivät ole patogeenisia. Myös saman sukuisilla bakteereilla on vaihteleva patogeenisuus. |
| − | |||
| − | Patogeenisuudella tarkoitetaan bakteerin ominaisuutta aikaansaada elimistössä tauti. | ||
| − | |||
| − | Useimmat bakteerit eivät ole patogeenisia. | ||
| − | |||
| − | Myös saman sukuisilla bakteereilla on vaihteleva patogeenisuus. | ||
Patogeenisen bakteerin kykyä ja voimakkuutta aiheuttaa tautia (tartuttamiskykyä) kutsutaan puolestaan virulenssiksi ja virulenssin aikaansaavaa bakteerin ominaisuutta virulenssitekijäksi. | Patogeenisen bakteerin kykyä ja voimakkuutta aiheuttaa tautia (tartuttamiskykyä) kutsutaan puolestaan virulenssiksi ja virulenssin aikaansaavaa bakteerin ominaisuutta virulenssitekijäksi. | ||
| Rivi 90: | Rivi 60: | ||
*http://fi.wikipedia.org/wiki/Bakteerit Wikipedia | *http://fi.wikipedia.org/wiki/Bakteerit Wikipedia | ||
| − | |||
*http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMI/Milkworks/Oppimateriaali/mita_maito_on/mikrobiologinen_koostumus/bakteerit | *http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMI/Milkworks/Oppimateriaali/mita_maito_on/mikrobiologinen_koostumus/bakteerit | ||
[[Luokka:Muut vedeneläjät]] | [[Luokka:Muut vedeneläjät]] | ||
[[luokka:Muut luontokappaleet]] | [[luokka:Muut luontokappaleet]] | ||
Nykyinen versio 21. heinäkuuta 2010 kello 15.28
Bakteerit (eli eubakteerit tai aitobakteerit) on yksi kuudesta eliökunnan kunnasta (ks. systematiikka). Bakteerit ovat esitumallisia mikrobeja ja yksisoluisia eliöitä.
Bakteereja esiintyy kaikkialla luonnossa mannerjäätiköltä kuumiin lähteisiin ja meren pohjan syvänteisiin. Niitä esiintyy ihmisten ja eläinten suolistossa, limakalvoilla ja iholla. Vain veri, lihas- ja hermokudokset ovat normaalisti steriileja eli bakteereista vapaita.
Bakteerit ottavat kasvuun tarvitsemansa ravinteet kasvualustastaan; maasta, kasveista, elintarvikkeista iholta ja suolistosta. Bakteereita ja voidaan jaotella rakenteellisten ja toiminnallisten ominaisuuksien mukaisesti ryhmiin, joiden sisällä ne lisäksi jaotellaan heimoihin, sukuihin, lajeihin ja alalajeihin.
Bakteereilla ei ole tumakoteloa, ja niiltä puuttuvat useat soluelimet.
Jaottelu[muokkaa]
Bakteereja voidaan jaotella usealla eri tavalla. Perinteisesti niitä on luokiteltu morfologisesti eli ulkomuodon avulla:
- Kokit ovat pallon muotoisia
- Sauvabakteerit eli basillit ovat sauvamaisia
- Kokkobasillit ovat hyvin lyhyitä, lähes pallomaisia sauvabakteereita
- Spirillit lyhyitä kierteisiä
- Vibriot käyriä
- Spirokeetat pitkiä korkkiruuvimaisia
Rakenne[muokkaa]
Bakteeri sisältää sekä RNA:ta että DNA:ta ja niillä on tarvittavat entsyymit, ribosomit ja kalvorakenteet omaa synteesiään varten. Bakteeria ympäröi solukalvo ja soluseinä, joita voi puolestaan ympäröidä limainen kapseli. Soluseinän tarkoitus on ylläpitää solun muotoa.
Mykoplasmoilla ei ole ollenkaan soluseinää ja niiden uloin kerros on solukalvo.
Bakteerin pinnassa voi olla karvoja (piluksia), jotka helpottavat solun kiinnittymistä joko toisiinsa tai alustaansa ja siimoja eli värekarvoja eli flagelloja, joiden avulla se voi liikkua. Bakteereilla ei ole erillistä tumakalvon rajaamaa tumaa eikä soluorganelleja, lukuun ottamatta ribosomeja. Niiden soluhengitys tapahtuu mesosomeissa, joka ovat solukalvon poimuja.
Bakteerien perimä sijaitsee rengasmaisessa DNA-molekyylissä, jonka lisäksi solulimassa voi olla pienempiä rengasmaisia DNA-molekyylejä, joita kutsutaan plasmideiksi.
Lisääntyminen[muokkaa]
Bakteerit lisääntyvät suvuttomasti jakaantumalla kahtia mitoottisesti, jolloin alkuperäisestä solusta muodostuu kaksi tytärsolua, jotka ovat alkuperäisen solun klooneja. Bakteerit voivat jakautua jopa kahdenkymmenen minuutin välein. Ennen jakautumista solun rengasmainen DNA ja mahdolliset plasmidit kahdentuvat.
Bakteerien perimä on haploidinen ja geenejä on vain yksi kappale perimässä, joten geenimutaatiot tulevat heti näkyviin.
Bakteerien kyky aiheuttaa tauteja[muokkaa]
Jotkut bakteerit aiheuttavat ihmiselle haittaa, koska ne kuluttavat lisääntyessään elimistön tärkeitä ravintoaineita ja tuottavat elimistölle haitallisia aineenvaihduntatuotteita.
Bakteereista kaikki eivät aiheuta ihmiselle tauteja, vaan itse asiassa ihmisen iholla ja limakalvoilla on jatkuvasti suuri määrä bakteereja, jotka auttavat ihmisen immuunipuolustusta tauteja aiheuttavia bakteereita vastaan.
Näitä hyödyllisiä bakteereja kutsutaan normaaliflooraksi. Patogeenisuudella tarkoitetaan bakteerin ominaisuutta aikaansaada elimistössä tauti. Useimmat bakteerit eivät ole patogeenisia. Myös saman sukuisilla bakteereilla on vaihteleva patogeenisuus.
Patogeenisen bakteerin kykyä ja voimakkuutta aiheuttaa tautia (tartuttamiskykyä) kutsutaan puolestaan virulenssiksi ja virulenssin aikaansaavaa bakteerin ominaisuutta virulenssitekijäksi.
Erittäin virulenttien bakteerien aiheuttamaan tartuntaan voi riittää yksi ainoa mikrobi.
Toisaalta erittäin virulentin mikrobin patogeenisuus voi olla alhainen, eli sen tarttumiskyky on suuri mutta aiheuttama tauti on lievä, ja vastaavasti päinvastoin.