Ero sivun ”Purojen kunnostus” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | |||
| − | |||
'''[[puro|Purot]]''' ovat vesistön uomia, jotka ovat pienempiä kuin [[joki|joet]]. Puroiksi luokitellaan myös ojamaisiksi kaivetut uomat, jos niiden vedenvirtaus on ympärivuotinen. | '''[[puro|Purot]]''' ovat vesistön uomia, jotka ovat pienempiä kuin [[joki|joet]]. Puroiksi luokitellaan myös ojamaisiksi kaivetut uomat, jos niiden vedenvirtaus on ympärivuotinen. | ||
Nykyinen versio 28. kesäkuuta 2010 kello 10.16
Purot ovat vesistön uomia, jotka ovat pienempiä kuin joet. Puroiksi luokitellaan myös ojamaisiksi kaivetut uomat, jos niiden vedenvirtaus on ympärivuotinen.
Purot ovat luonnon monimuotoisuutta ajatellen tärkeitä, sillä ne ovat merkittäviä elinpaikkoja monille kalalajeille, ravuille ja muille eliöille. Purot tarjoavat vesieliöille hapekasta vettä, suojaa, ravintoa ja hyviä lisääntymisoloja. Purot ovat eliöiden tärkeitä kulku- ja nousureittejä. Lahoava puuaines, kivet, rehevä rantakasvillisuus, vesisammalet ja kaatuneet puut kuuluvat olennaisena osana puron ympäristöön. Purot ovat tärkeitä vesistön osia, sillä niiden tila vaikuttaa koko vesistön veden laatuun ja ne tasaavat virtaaman vaihteluja.
Erityisesti puroissa, jotka ovat yhteydessä tärkeään kalataloudellisesti merkittävään vesistöön, kunnostaminen on kannattavaa. Puron kunnostaminen on hyvä ajoittaa kesä- ja elokuun välisellä ajalla, jolloin kunnostus vaikuttaa mahdollisimman vähän vesieliöstöön ja veden laatuun. Kunnostuksia ei kuitenkaan suositella tehtävän parhaaseen ravustus- tai kalastusaikaan eikä nahkiaisen pyynnin aikaan. Puron kunnostaminen on hyvä aloittaa alavirrasta ja edetä ylävirtaan päin, jolloin on helpompi vaikuttaa vedenpinnan korkeuteen kohteen yläpuolella. Puron kunnostamiseen tarvitaan vesialueen omistajan ja maanomistajan lupa. Purojen kunnostamisessa on noudatettava vesilakia.
Puron kunnostamisen hyötyjä[muokkaa]
Purojen kunnostaminen parantaa veden laatua, mahdollistaa purojen muodostumista hyviksi rapu- ja kalavesiksi, monipuolistaa puron eliöstöä, vähentää uoman eroosiota, hidastaa puron umpeenkasvua ja parantaa maisemaa. Puron kunnostamisen avulla vähennetään kunnossapitotarvetta ja näin hyöty on myös taloudellinen.
Kaloja hyödyttäviä kunnostustoimenpiteitä[muokkaa]
Kiveäminen[muokkaa]
Erikokoisia kiviä asetetaan uomaan vaihtelevasti sekä yksittäin että ryhmittäin. Kivettäväksi sopivat alueet ovat esimerkiksi uomassa olevat alueet, joilla virtaus on havaittavissa ja kynnykset. Kiveämisen myötä virtausnopeuden vaihtelu ja veden syvyys lisääntyy. Kiveämisen seurauksena myös elinympäristö eliöille monipuolistuu. Pohjan jäätyminen ja alijäähtyneen veden aiheuttamat ongelmat pienenevät, sillä kiveäminen edistää puron jääkannen muodostumista.
Soraistaminen[muokkaa]
Soraistamisen avulla lisätään lohikalojen kutualueita. Kutusoraikoita kannattaa sijoittaa uoman kynnyskohdille, jotta hapekkaan veden vaihtuvuus soraikossa mahdollistuu. Sora kannattaa levittää kiveämisen yhteydessä, jolloin sen paikallaan pysyminen varmistetaan. Rikottu kivi tai murske eivät käy kutusoraksi. Veden on päästävä virtaamaan soraikon läpi, ettei se liety. Soraikot eivät saa kuivua eikä jäätyä. Kutusoraikoiden sopiva pinta-ala on 2-5 neliötä, mutta se voi vaihdella puron koon mukaan.
Syvänteiden ja kuoppien kaivaminen[muokkaa]
Talvisin puroissa saattaa olla hyvin vähän vettä, joten syvänteet ja kuopat ovat tärkeät kunnostustoimenpiteet erityisesti kaloille. Kuoppia kaivetaan alueelle satunnaisesti. Kuoppien syvyys vaihtelee, mutta yleensä ne ovat 40-100 cm syvät.
Vaellusesteiden poistaminen[muokkaa]
Kalojen ja rapujen nousun ylävirtaan estävät muun muassa korkeat pohjapadot, tierummut, kynnykset ja vanhat myllypadot. Tarpeettomat esteet kannattaa kiertää tai poistaa, mahdollisuuksien mukaan. Kiveämällä tierummun alapuolista uomaa muutaman metrin matkalta, saa kynnyksen kaloille kulkukelpoiseksi. Jos halutaan esimerkiksi rakentaa ohitusuomia, täytyy ottaa yhteyttä alueelliseen ympäristökeskukseen.
Tiheän kasvillisuuden aukaiseminen[muokkaa]
Leveäpohjaisissa ja jyrkkäluiskaisissa uomissa tiheä kasvillisuus saattaa estää kalojen kulun. Tiheään kasvillisuuden sekaan suositellaan kapean uoman niittämistä, jossa virtaus pysyy hyvänä. Kasvillisuutta ei pidä niittää kokonaan. Jos pajukko ulottuu uomaan, sitä voi tarvittaessa harventaa. Jos pajukko ulottuu uomaan, sitä voi tarvittaessa harventaa.
Uoman mutkittelun lisääminen[muokkaa]
Uoman mutkittelun lisääminen elävöittää maisemaa, suurentaa eliöiden elintilaa ja parantaa puron itsepuhdistuskykyä. Mutkittelua voi lisätä muun muassa tulvatasanne-alivesiuomamenetelmällä, suisteiden avulla sekä kivillä ja puuaineksella.
Kunnostustoimenpiteitä puron valuma-alueella[muokkaa]
Tärkeä osa purojen kunnostamista ovat purojen valuma-alueella tehtävät toimet. Purojen varrella olevien suojakaistojen ja –vyöhykkeiden avulla vähennetään kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumista puroihin ja samalla veden laatu paranee ja liettyminen vähenee. Jotta purojen vedenlaatu paranee, on tärkeää rakentaa alueelle esimerkiksi pintavalutuskenttiä, tulvatasanteita ja laskeutusaltaita. Puita kannattaa istuttaa purojen rannoille, sillä ne tarjoavat vesieliöille ravintoa, suojaa ja varjoa sekä viilentävät veden lämpötilaa. Purojen happamoitumista voidaan ehkäistä muun muassa välttämällä syvää peltokyntöä, muuttamalla alueita kosteikoiksi, pitämällä veden pinta korkealla ja pitämällä maan kuivatussyvyys ennallaan.
Lähteet[muokkaa]
- Purot-elävää maaseutua-Puronkunnostusopas 2008, Maa- ja metsätalousministeriö
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Puron kunnostus, Suomen ympäristökeskus
- Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnossapito, Suomen ympäristökeskus
- Tavoitetilan määrittäminen virtavesikunnostuksissa, Suomen ympäristökeskus
- Luonnonmukainen vesirakentaminen, Suomen ympäristökeskus