Ero sivun ”Sulkava” versioiden välillä
p |
|||
| Rivi 35: | Rivi 35: | ||
== Kutu == | == Kutu == | ||
Sulkava kutee huhti-toukokuussa matalilla rannoilla kuolleen kasvillisuuden joukossa. [[Mäti]]munia on noin 20 000 - 100 000 ja ne kiinnittyvät kasveihin sekä risukoihin. Poikasilla kestää kuoriutua noin 10-14 päivää ja kutukypsiä ne ovat 3-vuotiaana. | Sulkava kutee huhti-toukokuussa matalilla rannoilla kuolleen kasvillisuuden joukossa. [[Mäti]]munia on noin 20 000 - 100 000 ja ne kiinnittyvät kasveihin sekä risukoihin. Poikasilla kestää kuoriutua noin 10-14 päivää ja kutukypsiä ne ovat 3-vuotiaana. | ||
| − | |||
== Käyttö ruokakalana == | == Käyttö ruokakalana == | ||
Nykyinen versio 1. joulukuuta 2010 kello 14.48
Sulkava (Abramis ballerus, syn. Ballerus ballerus) on Suomessa tavattava lahnan sukuinen kalalaji.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa]
Sulkava muistuttaa hopeanhohtoisine kylkineen särkeä, mutta sen evät ovat huomiota herättävän suuret, sulkamaiset. Lahnamainen, erittäin litteä ruumis. Suomut ovat pienet ja kylkiviivalla on 66-73 suomua. Pituus on maksimissaan 40 cm ja paino yleensä alle kilon.
Elinympäristö[muokkaa]
Sulkavaa esiintyy Itämeren valuma-alueella Elbestä itään, Ruotsin eteläosassa sekä pohjoisen suunnasta Mustaanmereen ja Kaspianmereen laskevissa vesistöissä. Suomessa sen esiintymisalue on eteläinen. Sulkava ei siedä suolavettä, joten sitä tavataan rehevissä järvissä ja joissa lahnavyöhykkeellä, rannikoilla vain jokisuissa. Talveksi sulkava hakeutuu syvänteisiin, joissa se on sekä liikkumatta että syömättä.
Ravinto[muokkaa]
Sulkava syö vesihyönteisiä kuten vesikirppuja, sekä jossain määrin myös kasveja.
Kutu[muokkaa]
Sulkava kutee huhti-toukokuussa matalilla rannoilla kuolleen kasvillisuuden joukossa. Mätimunia on noin 20 000 - 100 000 ja ne kiinnittyvät kasveihin sekä risukoihin. Poikasilla kestää kuoriutua noin 10-14 päivää ja kutukypsiä ne ovat 3-vuotiaana.
Käyttö ruokakalana[muokkaa]
Maukas kala, muttei arvosteta ruotoisuutensa vuoksi.
Lähteet[muokkaa]
Suomen ja Euroopan sisävesikalat, Bent J. Muus & Preben Dahlström, 2008