Ero sivun ”Parttionginta” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | Partti on pisto-osista koottava [[onki]][[vapa]]. Siten parttia voidaan käyttää erittäin pitkänä tai toisaalta myös hyvin lyhyenä. Tyypillisimmillään partti on virrasta ongittaessa, jolloin syötti voidaan pitää täsmälleen halutulla paikalla. Parttivapaa voi myös käyttää menestyksellisesti järvestä ongittaessa tuulisella säällä tai ylipäänsä silloin kun syötti halutaan pitää täsmälleen tietyssä kohdassa. Kun kala nappaa, vastaisku tehdään vastavirtaan. Partilla ei voi nostaa kaloja, kuten muilla vavoilla. Jos parttivapa, jossa on kymmenmetrinen varsi ja kolmimetrinen siima, nostettaisiin pystyyn, kala olisi peräti seitsemän metrin korkeudessa. Siksi ylösotossa vapaa liu´utetaankin taaksepäin rantaa kohti, ja samalla vavasta irroitetaan paloja tai katkaistaan se sopivasta kohdasta. Taaksepäin liu´uttaminen onnistuu parhaiten pitkin takana olevia vapatelineitä. Ellei sinulla ole vapatelineitä, tulee takana olla riittävästi tasaista maastoa, jotta vapa liukuisi riittävästi. Kun parttivapaa on jäljellä esim kolme metriä, se katkaistaan ja kala nostetaan normaaliin tapaan. Syötin vienti onkipaikalle tapahtuu käänteisessä järjestyksessä. Kolmen metrin vavan avulla siima heitetään veteen ja onkivapaa jatketaan haluttuun pituuteenlisäämällä paloja tyvipäähän. Partilla voidaan hämätä kaloja ottamaan kiinni syöttiin. Syöttiä on helppo vedellä ja nostella hiljalleen, jolloin kalan mielenkiinto saadaan heräämään. Parttionginnassa voi käyttää hyvinkin pientä koukkua. Näin onkimiseen saadaan herkkyyttä. Tavalisesti parttionkija rakentaa vapaansa kuminauhakärjen. Sen tarkoituksena on pitää siima tiukalla, kun vapaa vedetään taaksepäin. myös isot kalat on helpompi saada ylös, sillä venyvän kuminauhan ansiosta siimaan ei tule liikaa painoa. Parttionkijan tärkeä lisävaruste on sopivan korkea ja tukeva istuin. Tukevuus on tärkeä, jotta onkija voi helposti nousta seisomaan onkiessaan. Korkeus on sopiva, kun reidet ovat istuttaessa vaakatasossa. Onkiessa ollaan tavallisesti melko kauan liikkumatta. Siksi hyvän onkiasennon löytäminen on tärkeää, jotta kädet eivät puudu, tai selkä väsy. | + | '''Partti''' on pisto-osista koottava [[onki]][[vapa]]. Siten parttia voidaan käyttää erittäin pitkänä tai toisaalta myös hyvin lyhyenä. Tyypillisimmillään partti on virrasta ongittaessa, jolloin syötti voidaan pitää täsmälleen halutulla paikalla. Parttivapaa voi myös käyttää menestyksellisesti järvestä ongittaessa tuulisella säällä tai ylipäänsä silloin kun syötti halutaan pitää täsmälleen tietyssä kohdassa. Kun kala nappaa, vastaisku tehdään vastavirtaan. Partilla ei voi nostaa kaloja, kuten muilla vavoilla. Jos parttivapa, jossa on kymmenmetrinen varsi ja kolmimetrinen siima, nostettaisiin pystyyn, kala olisi peräti seitsemän metrin korkeudessa. Siksi ylösotossa vapaa liu´utetaankin taaksepäin rantaa kohti, ja samalla vavasta irroitetaan paloja tai katkaistaan se sopivasta kohdasta. Taaksepäin liu´uttaminen onnistuu parhaiten pitkin takana olevia vapatelineitä. Ellei sinulla ole vapatelineitä, tulee takana olla riittävästi tasaista maastoa, jotta vapa liukuisi riittävästi. Kun parttivapaa on jäljellä esim kolme metriä, se katkaistaan ja kala nostetaan normaaliin tapaan. Syötin vienti onkipaikalle tapahtuu käänteisessä järjestyksessä. Kolmen metrin vavan avulla siima heitetään veteen ja onkivapaa jatketaan haluttuun pituuteenlisäämällä paloja tyvipäähän. Partilla voidaan hämätä kaloja ottamaan kiinni syöttiin. Syöttiä on helppo vedellä ja nostella hiljalleen, jolloin kalan mielenkiinto saadaan heräämään. Parttionginnassa voi käyttää hyvinkin pientä koukkua. Näin onkimiseen saadaan herkkyyttä. Tavalisesti parttionkija rakentaa vapaansa kuminauhakärjen. Sen tarkoituksena on pitää siima tiukalla, kun vapaa vedetään taaksepäin. myös isot kalat on helpompi saada ylös, sillä venyvän kuminauhan ansiosta siimaan ei tule liikaa painoa. Parttionkijan tärkeä lisävaruste on sopivan korkea ja tukeva istuin. Tukevuus on tärkeä, jotta onkija voi helposti nousta seisomaan onkiessaan. Korkeus on sopiva, kun reidet ovat istuttaessa vaakatasossa. Onkiessa ollaan tavallisesti melko kauan liikkumatta. Siksi hyvän onkiasennon löytäminen on tärkeää, jotta kädet eivät puudu, tai selkä väsy. |
[[luokka:ongintatekniikat]] | [[luokka:ongintatekniikat]] | ||
Versio 3. maaliskuuta 2010 kello 16.48
Partti on pisto-osista koottava onkivapa. Siten parttia voidaan käyttää erittäin pitkänä tai toisaalta myös hyvin lyhyenä. Tyypillisimmillään partti on virrasta ongittaessa, jolloin syötti voidaan pitää täsmälleen halutulla paikalla. Parttivapaa voi myös käyttää menestyksellisesti järvestä ongittaessa tuulisella säällä tai ylipäänsä silloin kun syötti halutaan pitää täsmälleen tietyssä kohdassa. Kun kala nappaa, vastaisku tehdään vastavirtaan. Partilla ei voi nostaa kaloja, kuten muilla vavoilla. Jos parttivapa, jossa on kymmenmetrinen varsi ja kolmimetrinen siima, nostettaisiin pystyyn, kala olisi peräti seitsemän metrin korkeudessa. Siksi ylösotossa vapaa liu´utetaankin taaksepäin rantaa kohti, ja samalla vavasta irroitetaan paloja tai katkaistaan se sopivasta kohdasta. Taaksepäin liu´uttaminen onnistuu parhaiten pitkin takana olevia vapatelineitä. Ellei sinulla ole vapatelineitä, tulee takana olla riittävästi tasaista maastoa, jotta vapa liukuisi riittävästi. Kun parttivapaa on jäljellä esim kolme metriä, se katkaistaan ja kala nostetaan normaaliin tapaan. Syötin vienti onkipaikalle tapahtuu käänteisessä järjestyksessä. Kolmen metrin vavan avulla siima heitetään veteen ja onkivapaa jatketaan haluttuun pituuteenlisäämällä paloja tyvipäähän. Partilla voidaan hämätä kaloja ottamaan kiinni syöttiin. Syöttiä on helppo vedellä ja nostella hiljalleen, jolloin kalan mielenkiinto saadaan heräämään. Parttionginnassa voi käyttää hyvinkin pientä koukkua. Näin onkimiseen saadaan herkkyyttä. Tavalisesti parttionkija rakentaa vapaansa kuminauhakärjen. Sen tarkoituksena on pitää siima tiukalla, kun vapaa vedetään taaksepäin. myös isot kalat on helpompi saada ylös, sillä venyvän kuminauhan ansiosta siimaan ei tule liikaa painoa. Parttionkijan tärkeä lisävaruste on sopivan korkea ja tukeva istuin. Tukevuus on tärkeä, jotta onkija voi helposti nousta seisomaan onkiessaan. Korkeus on sopiva, kun reidet ovat istuttaessa vaakatasossa. Onkiessa ollaan tavallisesti melko kauan liikkumatta. Siksi hyvän onkiasennon löytäminen on tärkeää, jotta kädet eivät puudu, tai selkä väsy.