Ero sivun ”Iijoki” versioiden välillä
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
[[Luokka:Iijoen vesistö]] | [[Luokka:Iijoen vesistö]] | ||
[[Luokka:Kuusamon joet]] | [[Luokka:Kuusamon joet]] | ||
| + | [[Luokka:Kalapaikat Pohjois-Suomi]] | ||
[[Luokka:Suomen joet]] | [[Luokka:Suomen joet]] | ||
Versio 4. maaliskuuta 2010 kello 11.23
Iijoki on Pohjois-Pohjanmaan läpi virtaava joki, jonka pääuoman pituus on n. 370 kilometriä. Joen lähteiden katsotaan olevan Iijärven seudulla Kuusamossa, josta se virtaa Taivalkosken, Pudasjärven ja Yli-Iin kautta Iihin. Iijoki laskee Perämereen Iin kirkonkylän eli Iin Haminan kohdalla. Korkeuseroa latvajärviltä jokisuuhun on 250 metriä.
Iijoen merkittävimmät sivujoet ovat Siuruanjoki Pudasjärvellä ja Yli-Iissä, Korpijoki ja Livojoki Pudasjärvellä sekä Kostonjoki Taivalkoskella.
Joessa on runsaasti koskia, ja rakennuskelpoinen teho on noin 230 Megawatti|MW. Suurimmat voimalat ovat Maalismaa, Kierikki, Pahkakoski, Haapakoski ja Raasakka, jotka kaikki sijaitsevat joen alajuoksulla Yli-Iin ja Iin kuntien alueella. Valtaosaltaan Iijoki virtaa siis vapaana. Ihminen on kuitenkin muokannut Iijoen uomaa myös yläjuoksultaan – kiinteänä osana Iijoen historiaan kuuluu uitto, joka joella lakkautettiin vasta vuonna 1988. Uiton aikana jokea on paikoin ruopattu syvemmäksi tukinjuoksun helpottamiseksi. Joen ominaispiirteisiin kuuluvat runsaat kevättulvat, koska joen valuma-alue on laaja ja kuuluu Suomen runsaslumisimpiin seutuihin.
Iijoen rakentamisen aiheuttamien kalatalousvaikutusten kompensoimiseksi Pohjolan Voima ja alueen kalastuskunnat istuttavat Iijokisuulle vuosittain noin 300 000 lohenpoikasta, 28 000 meritaimenenpoikasta, 10 miljoonaa vastakuoriutunutta ja miljoona yksivuotista siikaa sekä 3 - 5 miljoonaa nahkiaista.
Muuta
Kalle Päätalo on kirjoittanut tukinuitosta Iijoella kertovan 26-osaisen Iijoki-romaanisarjan.