Järvilohi

Järvilohi (Salmo salar m. sebago) on lohen ekologinen muoto, joka ei tee merivaellusta, vaan viettää koko elämänsä makeassa vedessä. Järvilohikantoja on itsenäisesti kehittynyt useissa järvissä Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Saimaan järvilohi

Suomessa alkuperäisiä järvilohikantoja on ollut Vuoksen vesistössä, jossa lohta on myös kutsuttu saimaanloheksi (Salmo salar saimensis). Järvilohikanta jäi vesistöön reliktiksi, kun aiemmat läntiset yhteydet mereen sulkeutuivat. Saimaanlohta oli alun perin kaksi kantaa, joista toinen kuti Lieksanjoessa, toinen Pielisjoessa ja Koitajoessa. Kutujokien kahlitsemisen jälkeen Saimaan järvlohi on nykyään täysin viljelyn ja istutusten varassa. Tavoitteena on kuitenkin luonnossa lisääntyvien kantojen palauttaminen. Vuoksen vesistön lisäksi järvilohta on nykyisin istutettuna muun muassa Päijänteessä ja Inarijärvessä.

Saimaan järvilohi on merilohta tummempi, tukevampi ja pyrstöevässä oleva lovi on pienempi. Se jää pienikokoisemmaksi kuin merilohi ja harvoin kasvaa 10-kiloiseksi.

Järvilohi on Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakuntien nimikkokala.

Muut järvilohet

Pelkästään sisävesissä eläviä lohikantoja on itsenäisesti syntynyt ja elää myös muualla, muun muassa Laatokassa, Äänisjärvessä, Ruotsin Vänernissä, Norjassa sekä monissa koillisen Pohjois-Amerikan järvissä (Newfoundland, Labrador, Quebec, Nova Scotia, New Brunswick, Maine). Laatokan järvilohi on lisääntynyt luontaisesti Suomen puolelle ulottuvassa Hiitolanjoessa; kulkuesteiden poistaminen joesta viime vuosina on sallinut kalan palaamisen näille kutupaikoille.

Lähteet

• RKTL Kala-atlas: Lohi 2007. Viitattu 8.5.2008.
• Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 69–75. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.
• Salmo salar (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.).Viitattu 8.5.2008. (englanniksi)
• RKTL: Järvilohen luonnonkierron palauttaminen (luettu 15.3.2009)
• Landlocked salmon management plan. Maine Dept Inland Fisheries and Wildlife Division of Fisheries and Hatcheries (2004).