Kymmenpiikki

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 18. syyskuuta 2010 kello 07.55 käyttäjän Hoksaahven (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kymmenpiikki
Pungitius pungitius.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen<ref>IUCN 2008 Red List. {{#if:14.10.2008|Viitattu 14.10.2008|}}</ref>
Tieteellinen luokittelu
{{#if:Aitotumaiset Eucarya|| Domeeni || __ || Aitotumaiset Eucarya {{#if:Eläinkunta Animalia|| Kunta || __ || Eläinkunta Animalia {{#if:Selkäjänteiset Chordata|| Pääjakso || __ || Selkäjänteiset Chordata {{#if:Selkärankaiset Vertebrata|| Alajakso || __ || Selkärankaiset Vertebrata {{#if:Luukalat Osteichthyes|| Yläluokka || __ || Luukalat Osteichthyes {{#if:Viuhkaeväiset Actinopterygii|| Luokka || __ || Viuhkaeväiset Actinopterygii {{#if:Neopterygii|| Alaluokka || __ || Neopterygii {{#if:Piikkikalat Gasterosteiformes|| Lahko || __ || Piikkikalat Gasterosteiformes {{#if: || Alalahko || __ || {{#if:Piikkikalat Gasterosteidae|| Heimo || __ || Piikkikalat Gasterosteidae {{#if:Pungitius|| Suku || __ || Pungitius {{#if:pungitius|| Laji || __ || pungitius

Kymmenpiikki (Pungitius pungitius) on pieni kala, jonka selässä saattaa olla kymmenen erillistä piikkiä, mutta yleensä niitä on yhdeksän; vaihtelu 7:n ja 12:n välillä on tavallista. Kymmenpiikki käyttää ravinnokseen lähinnä eläinplanktonia ja pieniä pohjaeläimiä.<ref>www.wikipedia.fi. {{#if:|Viitattu |}}</ref>

Levinneisyys ja elinympäristö

Kymmenpiikki on yleinen koko Suomen rannikkoaleella sekä sisävesissä koko maassa. Aivan kaikissa järvissä sitä ei kuitenkaan ole. Parhaiten kymmenpiikki viihtyy rehevissä vesissä, joissa on matalia kasvillisuusrantoja. Kymmenpiikki kestää rehevien vesien huonoa happitilannettakin melko hyvin. [Kutuaika|Kutuajan] ulkopuolella se liikkuu pienissä parvissa rantavesissä ja joskus ulapallakin planktonin perässä. <ref name=lp>http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/kymmenpiikki</ref>

Kutu

Kymmenpiikki kutee kesä–heinäkuussa matalissa, vesikasvien täyttämissä rantavesissä. Koiras valtaa reviirin, jota se puolustaa. Se rakentaa vesikasveista pesän, jonne houkuttelee naaraita monimutkaisen tanssin avulla. Hedelmöitettyään mätimunat koiras jää leyhyttelemään pesässä olevaa mätiä happipitoisella vedellä, kunnes poikaset viikon päästä kuoriutuvat. Tämänkin jälkeen koiras vielä vartioi poikasia, kunnes poikaset ovat käyttäneet ruskuaisravintonsa ja hajaantuvat ympäri järveä ruuan hakuun.<ref name="lp"/>

Ulkonäkö

Kymmenpiikin sukkulamainen ruumis päättyy hyvin hoikkaan pyrstönvarteen ja viuhkamaiseen pyrstöevään. Kymmenpiikki on piikkikaloistamme kaikkein pienin. Se näyttää pieneltä kolmipiikiltä, mutta on ruumiinmuodoltaan hieman matalempi. Pieniä luukilpiä on vain hoikassa pyrstönvarressa kylkiviivan kohdalla, muuten kalalla ei ole suomuja. Suu on selvästi ylöspäin suuntautunut.<ref name="lp"/>

Väritys

Kutuajan ulkopuolella kymmenpiikit ovat harmaita tai oliivinvihreitä, kyljiltään hieman hopeanhohtoisia ja läpikuultavia. Kyljissä on epämääräisiä tummia raitoja. Kutuasuinen koiras muuttuu lähes mustaksi. Vain valkeat piikkimäiset vatsaevät loistavat mustuutta vasten.<ref name="lp"/>

Lähteet

<references />