Pikkunahkiainen

Pikkunahkiainen (Lampetra planeri) on 12–18 senttimetrin pituiseksi ja koko ikänsä pienissä virtavissa vesissä elävä kala. Virtavesissä pikkunahkiaisen ja nahkiaisen erottaminen toisistaan toukkavaiheessa on vaikeaa, mutta täysikasvuisena lajit erottaa siitä, että alle 18 senttimetrin pituisella nahkiaisella ei ole vielä täysin kehittynyttä mätiä tai maitia, mutta pikkunahkiaisella on. Toukkavaiheen jälkeen pikkunahkiainen ei enää syö, vaan kutee ja sen jälkeen kuolee.<ref>fi.wikipedia.org. {{#if:5.8 2010|Viitattu 5.8 2010|}}</ref>

Ulkonäkö

Pikkunahkiainen kuuluu leuattomien kalojen yläluokkaan ja on melko kaukaista sukua muille kaloille. Sen suu on pyöreä imusuu eikä sillä ole alaleukaa. Myös parilliset evät puuttuvat. Kiduskansien sijaan nahkiaisilla on 7 erillistä pientä kidusaukkoa rivissä pään takana. <ref name=luontoportti>luontoportti.fi. {{#if:5.8 2010|Viitattu 5.8 2010|}}</ref>

Koko

Tuskin lyijykynän paksuinen pikkunahkiainen on harvoin yli 15 cm, meressä kasvanut nahkiainen taas on jokiin ja puroihin kutemaan vaeltaessaan yleensä yli 25 cm pitkä. Helpoimmin menevät sekaisin nahkiaisen järvimuodon jokeen kudulle noussut pieni yksilö tavallista kookkaamman pikkunahkiaisen kanssa. Tällöin hampaiden terävyys on hyvä tuntomerkki. Pikkunahkiaisen hampaat ovat tylpät ja nahkiaisen terävät. Myös pikkunahkiaisen kaksiosainen selkäevä on yhtenäisempi kuin nahkiaisella.<ref name="luontoportti"/>

Väritys

Nahkiaisen ja pikkunahkiaisenkin värityksessä on pientä eroa. Nahkiaisen vatsa on vaalea, mutta siinä on tummaa epäsäännöllistä pilkullisuutta. Pikkunahkiaisen vatsa on tasaisen vaalea.<ref name="luontoportti"/>

Levinneisyys

Pikkunahkiaisia lötyy pienistä puroista lähes koko Suomesta, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.<ref name="luontoportti"/>

Ravinto

Toukkavaiheessa se syö virran kuljettamaa detritus sekä kasvi- ja eläinplanktonia.<ref name="luontoportti"/>

Lähteet

<references />