Tornionjoki
Tornionjoki (meänkieleksi Tornionväylä) on 510 kilometriä pitkä joki, jonka alajuoksu Ruotsin Pajalan kunnan eteläpuolelta alkaen on samalla Suomen ja Ruotsin välinen valtakunnanraja vuoden 1809 Haminan rauhasta lähtien. Tällöin Tornionlaakson alun perin kokonaan suomenkielinen väestö jaettiin keinotekoisesti kahteen valtioon. Rajalinja on määritelty kulkemaan joen syvintä uomaa myöten, joten se voi välillä kulkea lähempänä Suomen rantaa, välillä lähempänä Ruotsin puolta. Tästä poiketen kuitenkin Suensaari, jossa Tornion keskusta sijaitsee, kuuluu Suomelle, vaikka se sijaitseekin Tornionjoen länsipuolella ja paikoitellen vain kapea vesiväylä erottaa sen Ruotsin puoleisesta manteresta.
Tornionjoki alkaa Torniojärvestä, Kiirunan kunnasta Ruotsista ja laskee Perämereen Tornion ja Haaparannan rajalla. Tornionjoen sivujokia ovat Lainiojoki, Muonionjoki, Tengeliönjoki ja Könkämäeno. Yli puolet Tornionjoen yläjuoksun vedestä virtaa Pajalan Junosuvannosta noin 50 kilometriä pitkää Tärännönjokea pitkin Kainuunväylään eli Kalixjokeen. Ilmiötä kutsutaan bifurkaatioksi ja Tornion-Kalix-joen bifurkaatio onkin maailman toiseksi suurin.
Tornionjoki on tunnettu myös runsaana lohijokena. Se on myös Euroopan pisin vapaana virtaava, valjastamaton joki. Paikalliset käyttävät siitä nimitystä Väylä. Tornionjoki on merkittävä tekijä Tornionlaakson kulttuurissa. Kahteen valtakuntaan jakautuvassa jokilaaksossa joesta on varsinkin viime aikoina pyritty tekemään yhdistävää, ei erottavaa tekijää. Tosin pitkään jatkuneen ruotsalaistamispolitiikan vuoksi joen länsipuolen asukkaiden kieli on pääosin vaihtunut suomesta ruotsiksi.
Tornionjoen kuuluisia koskia ovat muun muassa Kukkolankoski, Matkakoski, Vuennonkoski, Korpikoski, Valkeakoski.