Merilokki

Merilokki (Larus marinus) on suurin Suomessa pesivistä lokkilajeista. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merilokki. {{#if:22.2 2012|Viitattu 22.2 2012|}}</ref>

Koko ja ulkonäkö

Aikuisen merilokin vartalo ja pää ovat valkoiset. Selkä ja siivet ovat päältä mustat, siivenkärjissä on kuitenkin valkea läikkä. Merilokin nokka on tukeva ja keltainen, ja siinä on pieni punainen pilkku. Kaula on paksu, ja jalat harmaanpunertavat tai lihanpunaiset. Pituus 61–74 cm, siipien kärkiväli on 144–166 cm, paino yleensä 1,2–1,8 kg, voi kuitenkin painaa jopa kaksi kiloa. Sen erottaa selkälokista tanakamman olemuksen, harmahtavampien mustien osien, jalkojen värityksen ja äänien perusteella. Nuoret yksilöt ovat ruskehtavia parin ensimmäisen elinvuoden ajan. Ensimmäisen elinvuoden aikana ne voivat olla vaikeita erottaa saman ikäisestä harmaalokista. Noin 4 vuoden ikäisenä merilokki saa aikuispuvun.<ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merilokki. {{#if:22.2 2012|Viitattu 22.2 2012|}}</ref> <ref name=luontoportti>Luontoportti.com- Merilokki. {{#if:22.2 2012|Viitattu 22.2 2012|}}</ref>

Elinympäristö

Merilokki on ollut mereinen lintu nimensä mukaisesti. Vuosikymmeniä sitten laji oli hyvin vähälukuinen ja pesi vain kaikkein uloimmilla kareilla. Kanta on lisääntynyt voimakkaasti ja laji pesii kaikkialla saaristossa nykyisin. Esiintyminen painottuu pienten puuttomien karien täplittämään väli- ja ulkosaaristoon. Merilokki ei pesi suurilla metsäpeitteisillä saarilla , joitakin karuja niemenkärkiä lukuun ottamatta. Lisääntymisen ansiosta laji on siirtynyt pesimään suurimmille järville, ja myös joillekin soille harmaalokkiyhdyskuntiin. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merilokki. {{#if:22.2 2012|Viitattu 22.2 2012|}}</ref> <ref name=luontoportti>Luontoportti.com- Merilokki. {{#if:22.2 2012|Viitattu 22.2 2012|}}</ref>

Levinneisyys

Merilokki pesii Pohjois-Amerikan ja Luoteisen Euroopan rannikoilla, saarissa ja paikoin myös sisämaassa. Lajin elinympäristön ala on noin miljoona neliökilometriä ja maailman populaation kooksi arvioidaan 540 000–750 000 yksilöä. Euroopassa pesii noin 96 000–120 000 paria. Suomen kannaksi on arvioitu noin 2300 paria, pääosa Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Sisämaassa pesii noin 100 paria merilokkeja, pääasiassa Lapin suurilla järvillä sekä muutamilla eteläsuomalaisilla järvillä ja niiden saarilla. Valtaosa merilokeistamme muuttaa talveksi joko Baltian rannikkoa tai Ruotsin itärannikkoa seuraten Tanskan, Puolan ja Pohjois-Saksan vesille, osa pysyttelee merialueellamme läpi vuoden. Harvoin, kun Itämeri jäätyy lähes kokonaan, kaikki merilokit muuttavat Tanskaan ja Pohjanmeren rannikoille. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merilokki. {{#if:22.2 2012|Viitattu 22.2 2012|}}</ref> <ref name=luontoportti>Luontoportti.com- Merilokki. {{#if:22.2 2012|Viitattu 22.2 2012|}}</ref>

Lisääntyminen ja ravinto

Merilokit pesivät ensi kertaa 4–5-vuotiaina. Tyypillisesti vain yksi pari asuttaa pientä puutonta karia, mutta kannan kasvun myötä yhdyskuntapesiminen on yleistynyt. Suomen suurimmassa yhdyskunnnassa on ollut 55 paria. Toistaiseksi ne ovat vielä pieniä, muutamasta parista 10–20:een. Monissa harmaalokkiyhdyskunnissa pesii myös muutamia merilokkipareja. Pesimäluotonsa tuntumassa pysyttelevät vanhat merilokkiparit ovat siinä niin kauan kuin meri on sula, ja ne palaavat jo ennen jäiden lähtöä. Monet parit eivät lähde muutolle lainkaan jäättöminä talvina, vaan jopa tammikuussa saattaa nähdä vanhan linnun makailevan vanhassa pesäkuopassa, ikään kuin hautomassa. Merilokin pesä on isokokoinen, heinistä, sammalista ynnämuusta materialista rakennettu. Avoimesti luodon korkeimmalla paikalla, ison kiven päällä tai suomättäällä, mistä emo voi esteettömästi tarkkailla ympäristöä. Munia on 3, uusintapesissä yleensä 2. Muninta alkaa jäiden lähdön jälkeen, ja se kestää noin 4 viikkoa. Molemmat emot hautovat, naaras hieman aktiivisemmin. Ne lähtevät pesästä jo päivän-parin ikäisinä, mutta poikaset ovat lentokykyisiä vasta noin 50 päivän ikäisinä, Etelä-Suomessa kesä-heinäkuun vaihteessa. Emot huolehtivat niistä vielä joitakin viikkoja. Viimeistään elokuussa poikaset itsenäistyvät ja lähtevät omille teilleen.

Merilokki syö lähes kaikkea, eli se on kaikkiruokainen. Pääruokana on kuitenkin yleensä silakka. Se etsii ravintoaan usein kaatopaikoilta, kalasatamista ja seuraa laivoja ravinnon toivossa. Merilokki syö kaloja, linnunpoikasia, munia, haaskoja, ja ahdistelee myös aikuisia vesilintuja saadakseen niiden saaliin. Poikasilleen emot syöttävät lähes pelkästään kalaa. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merilokki. {{#if:22.2 2012|Viitattu 22.2 2012|}}</ref> <ref name=luontoportti>Luontoportti.com- Merilokki. {{#if:22.2 2012|Viitattu 22.2 2012|}}</ref>

Video merilokista:

{{#ev:youtube|y2FWmc7MhdQ}} <ref name=Youtube>>Youtube - vogels nl... grote mantelmeeuw. {{#if:22.2 2012|Viitattu 22.2 2012|}}</ref>

Lähteet

<references />