Pystypilkin valmistus

Johdanto: Pystypilkkien valmistaminen ei ole vaikeaa. Hyvin toimivan pystyn valmistamiseen ei tarvita kalliita työkaluja eivätkä materiaalikustannuksetkaan ole päätähuimaavan korkeat. Tässä artikkelissa annetaan ohjeita aivan yksinkertaisen peruspystyn nikkarointiin, mutta myös vähän vaikeamman, kaksipuolisen pilkin valmistamiseen.

Työkalut ja materiaalit:

Materiaaleihin ei tosiaankaan tarvitse tuhlata suuria summia. Itse asiassa monille tarpeet löytyy aivan ilmaiseksi. Jokaisesta koulun metallikäsityöluokasta löytyy varmasti pieniä paloja ohutta messinki tai kuparipeltiä (0,2-0,4mm on paras paksuus mutta hieman paksummastakin onnistuu) joka varsinaisesti on tämän pilkin rakentamisen perustekijä. Lisäksi tarvitaan juotostinaa, mieluusti paksua (3-5mm) ja juotoskolvi.

Jos pilkkiin halutaan tehdä lankalenkit niin siihen sopivaa on vaikkapa puolimillinen messinki tai kuparilanka, eikä sinkityssä katiskalangassakaan mitään vikaa ole. Ohut pianolanka ei ole paras mahdollinen koska se ei ensinnäkään tartu tinaan ja se ruostuu ajan myötä. Pilkin viilailuun ja hiontaan on hyvä olla erilaisia viiloja, ohuita hiomapapereita sekä teräsvillaa. Jotta pellin palaan saadaan taitettua siisti kulma, tarvitaan myös kulmarauta (esim. pätkä neliskanttista rautakiskoa, sekä kuminen vastinkappale (paremman puutteessa jääkiekko on just bueno!) Jotta kulma saadaan taitettua tarvitaan myös ruuvipenkki. On myös hyvä olla peltisakset (hätätapauksessa voi lainata salaa naisväeltä oranssikahvaisia Fiskarseja). Pihdit (tasa- ja pyöreäkärkiset) eivät ole myöskään pahitteeksi. Tietysti työvaiheessa mielikuvitus on hyvä työkalu.

Pystypilkin valmistus vaiheittain (yksinkertainen pilkki):

1. Pellinpalaan taitetaan sopiva kulma ruuvipenkissä kulmarautaa ja kumista vastinkappaletta käyttäen.

2. Pelti leikataan mieleiseen muotoon. Kannattaa leikata huolella ettei pelti vääntyile pahasti. Pienet vääntyilyt on helppo korjata pihdeillä.

3. Pilkin metallikuori täytetään tinalla halutun verran ja siihen liitetään mahdolliset lankalenkit.

4. Tinatessa pilkin pintaan jäänyt juotosaine ja kuonat on helppo pyyhkäistä pois vaikkapa puukon hamarapuolella. Sen jälkeen pilkin reunat viilataan lopulliseen muotoonsa ja ylimääräiset tinat viilataan pois. Pilkin tinapuolesta voi tehdä mielensä mukaan joko tasaisen, pyörehtävän tai miksipä sitä ei voisi viilata kulmaan.

5. Viilan jäljet hiotaan pois hienolla hiomapaperilla ja pinta viimeistellään hinkkaamalla pilkkiä teräsvillalla. Tinapuolelle voi liimata hologrammiteippiä tuomaan lisähoukutusta kalojen päänmenoksi. Jos haluaa saada kupari- tai messinkipinnan (pronssi, uushopea, tompakki myös käypäisiä) kiiltäväksi, kannattaa uhrata aikaa sen kiillottamiseen vaikkapa villasukalla ja lopuksi kannattaa käyttää Kuparikiiltoa tai jotain muuta kiillotusainetta. Hätätapauksessa likaisen metallipinnan saa kohtuullisesti puhdistettua myös mummon lahjoittamalla puolukkahillolla (nami nami). Jos pilkkiin porataan reiät, porataan ne tässä vaiheessa. Ensin tehdään päihin merkit tai jopa pienet upotukset piirtopuikolla tms. Reiät kannattaa porata ensin pienellä terällä (1mm) ja sitten katsoa sopivankokoinen terä (2-3mm) varsinaista reikää varten ja porata.

6. Kun pilkki on valmis, se kannattaa uittaa muutaman kerran metallilakassa

Monimutkaisempia vaihtoehtoja:

Kun halutaan valmistaa vähän erikoisempi/monimutkaisempia pilkkejä täytyy olla paljon kärsivällisyyttä sekä jonkin verran enemmän työkaluja. Monimutkaisemmat jutut eivät välttämättä ota onnistuakseen heti alussa ja onnistumiseen on vain yksi kaava – täytyy yrittää yhä uudestaan ja uudestaan, niin kuin kaikissa muissakin asioissa. Tässä opetellaan vielä tekemään kaksipuoleinen pilkki ja kuinka pilkistä saadaan tehtyä hakevampi ja leijailevampi tekemällä siihen pienet siivet.

1. Valmistetaan puolikas kuten edellä mainitussa esimerkissä. 2. Toinen puoli tehdään suorasta ja tasaisesta pellistä. Pellin pinta kannattaa puhdistaa teräsvillalla ja se kannattaa pinnoittaa ohuelti tinalla.

3. Puolikkaita taivutellaan sopivasti siten että yhteenliitettävät pinnat koskettavat lähes kauttaaltaan toisiaan. 4. Pilkin puolikkaat puristetaan yhteen jonkinlaisilla pienillä puristimilla jos tarvetta ilmaantuu.

5. kun pilkin puolikkaat ovat päällekkäin sopivalla tasaisella alustalla, liitetään puolikkaat yhteen lämmittämällä toista puolikasta minipuhalluslampulla tai vaikkapa isolla kaasupolttimella (toho).

6. Kun puolikkaat on juotettu yhteen leikataan ylimääräiset pellit pois, jätetään kuitenkin pieni työvara joka sitten viilataan pois.

7. Kun pilkki on muotoiltu, viimeistellään se kuten aiemmassa esimerkissä on kerrottu.