Puukko
Puukko on veitselle tyypillisen leikkaamisen lisäksi myös vuolemiseen kelpaava veitsityyppi, jota käytetään työkaluna ja teräaseena. Se on rakennusmiesten ja eränkävijöiden sekä maasto-oloissa myös sotilaiden perustyökalu. Suomalaisen rynnäkkökiväärin pistin on muotoiltu siten, että siinä on myös tikarin pisto-ominaisuuksien lisäksi joitain puukon ominaisuuksialähde?.
Fileerauspuukko
Fileerauspuukoksi tai ohuimmillaan jopa fileerausveitseksi sanotaan pitkää ja kapeateräistä veistä, minkä avulla on helppo viiltämällä perata kalaa. Fileerauspuukolla ei juurikaan ole muita käyttötarkoituksia kapean ja ohuen, veitsimäisen teränsä vuoksi.
Metsästyspuukko
Metsästyspuukon ominaisuuksiin kuuluu mahdollisuus nylkeä saaliseläin. Siksi puukon terässä voidaan korostaa kulumattomuutta tekemällä terä kovahkosta teräksestä, jolloin terä kuluu nylkemisessä vähemmän, kuin jos se tehtäisiin pehmeämmästä teräksestä.
Metsästyspuukon nylkyominaisuudet saavutetaan ainoastaan puukolla, jonka kahvan keskilinja kulkee teräsuulinjan edellä. Nylkiessä teräsuu kulkee helpommin, se ei harhaile ja sitä on helppo hallita.
Tyypillinen nylkemiseen sopiva puukko on lapinleuku, jossa on nylkemiseen soveltuva paksu loivasti kapeneva terä.
Retkipuukko
Retkeilypuukko tai partiopuukko on suunniteltu ulkoilmaelämää varten. Siinä on suhteellisen pitkä terä, joka sopii hyvin oksien karsimiseen, puun hakkaamiseen, pilkkomiseen tai halkomiseen sekä kalan tai riistaeläinten käsittelyyn. Retkeilypuukoissa on usein veriura, joka jäykistää terää. Retkeilypuukkoa voi usein käyttää lusikkahaarukan kanssa ruokailuveitsenä.
Sissipuukko
Kasvaneen maanpuolustusinnostuksen ja reserviläistoiminnan innostamana on alettu valmistaa veitsimäistä sissipuukkoa, jolla ei veitsimäisyydestään johtuen ole juuri vuoluominaisuuksia, mutta jolla voi veitseen liittyvien viilto-ominaisuuksien vuoksi perata kalaa luonnossa tai käyttää lusikkahaarukan kanssa ruokailuveitsenä. Ensisijaisesti veitsi on tarkoitettu sotilaan "yleistyökaluksi": pienten puiden tekoon, materiaalien leikkaukseen ja taisteluaseeksi.
Vuolupuukko
Vuolupuukko on yleensä lyhytteräinen, ja sen terä on leveä ja voimakkaasti kaartuva. Pienelläkin voimalla voi saada terään suuren vääntömomentin ja verrattain suuren leikkuuvoiman puun käsittelyyn. Tarkemmassa vuolemisessa on lyhyttä terää helppo tukea peukalolla, jolloin leikkuuvoima on edelleen riittävä tarkempaan vuolemiseen, vaikkei koko voimaa saadakaan käyttöön niin kuin kahvaa vipuna käyttämällä.
Hyvistä vuoluominaisuuksista johtuen terän muotoilu ei mahdollista vuolupuukolle hyviä veitsimäisiä viilto-ominaisuuksia. Vuolupuukolla on helppo vuolla pieniä puunkappaleita tai lastuja puusta sytykkeiksi. Usein lapsille harjoittelemista varten tarkoitetut pienet puukot ovat malliltaan vuolupuukkoja.
Joitakin tavanomaista kapeateräisempiä, erityisesti nävertämiseen soveltuvia vuolupuukkoja, kutsutaan nikkarinpuukoksi. Sana tulee ruotsin kielen sanasta en snickare, mikä tarkoittaa puuta työstävää käsityöläistä, puuseppää.
Vuolija on uusi sana puukkohistoriassa. Vuolupuukon käyttöominaisuuksien parantamiseksi on tikarimaisesta ajattelutavasta jouduttu luopumaan. Lahtelaisen Vuolijapuukon teräkulmalla kun saavutetaan puukoille ergonomisesti oikeat, viilto, - leikkaus- ja veistokulmat, jonka ansiosta teräsuuta on helpompi hallita ja tarvitaan vähemmän puristus- ja työntövoimaa esimerkiksi kiehisten teossa. Vuolijan jälkijättöistä teräsuuta on myös helpompi hallita nylkemisessä.
Kaksipuukkoratkaisu
Etelä-Pohjanmaalla luotiin erilaisiin puukkotarpeisiin ratkaisuksi kahden puukon muodostama tuppi, missä oli oma tila niin suurelle yleispuukolle kuin pienemmälle vuolemiseen paremmin soveltuvalle puukolle, jolla voitiin linkkuveitsimäisesti nävertää lyijykynää terävämmäksi, levittää voita leivälle, vuolla pajunkissoja tai tehdä muita vähän voimaa vaativia tehtäviä. Kansansanonnan mukaan pienemmällä puukolla "syörähän askista voita ja piretähän pikkupoijjaat kuris ja suuremmalla ratkaistahan raavaitten miästen välisiä periaatteellisia kysymyksiä", mikä viittaa puukkojunkkariperinteeseen ja häjyihin. Mallia, jossa yhdessä tupessa kannetaan suurta ja pientä puukkoa, sanotaan kakshelaaseksi, koska puukon tupen pään kaksi ylähelaa ovat näkyvissä. Samaista puukkoparia sanotaan Härmässä kaksneuvooseksi.