Lohi
Lohi (Salmo salar), on lohien heimoon kuuluva kala, jota tavataan Pohjois-Atlantilla ja siihen virtaavissa joissa. Lohi on myös tärkeä ruokakala. Meriin vaeltavista lohikannoista käytetään usein nimitystä merilohi, erotukseksi järvissä elävästä muodosta, järvilohesta.
Tuntomerkit
Lohi muistuttaa paljon taimenta ja helpoin keino erottaa nämä toisistaan ovatkin pyrstö ja täplät. Lohella täpläkuvio päättyy kylkiviivaan, mutta taimenella täplitystä on koko kyljellä. Lohen pyrstössä on lovi, kun taas taimenella pyrstö on tasainen. Lohen kyljet ovat hopeanhohtoiset, selkä tummanharmaa ja vatsa vaalea. Uroslohille kasvaa kudun aikana alaleukaan koukku. Pituutta lohelta löytyy tavallisesti 70–110 cm ja painoa 3–20 kg.
Levinneisyys
Euroopassa lohen levinneisyys kattaa Itämeren, Barentsinmeren, Pohjanmeren, Norjanmeren sekä Euroopan rannikon edustan merialueen Espanjaan ja Portugalin pohjoisosassa olevaan Minojokeen asti. Myös Britteinsaarilla ja Islannin joissa elää lohikantoja. Suomessa lohi kutee luontaisesti vain muutamissa pohjoisissa joissa, muun muassa Teno-, Simo- ja Tornionjoessa sekä Kymijoessa ja myöskin erämaisessa Näätämöjoessa.<ref>Kymijoen alaosan koski- ja virtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet</ref> Pohjois-Amerikan puolella lohta tavataan Grönlannin ja Yhdysvaltain pohjoisosien välisellä merialueella mukaan lukien Labradorin niemimaan itäpuoli. Eteläisin lohien kutujoki Amerikassa on Connecticut-joki.
Ravinto ja elintavat
Poikasten ruokavalio koostuu pääasiassa erilaisista selkärangattomista. Tähän ravintoon lisänä 1–2 vuoden jälkeen tulevat mäti ja kalanpoikaset. Mereen saavuttuaan nuori lohi täyttää itseään aluksi pikkukaloilla ja äyriäisillä, mutta pian kalat täyttävät koko ruokavalion. Lohien pääasiallista saalista ovat kuore ja kilohaili.
Lohi on todellinen vaelluskala. Perämeren joista kotoisin olevat lohet lähtevät kohti merta, jonne ne saapuvat kesäkuussa ja Itämeren pääaltaan ne saavuttavat jo syyskuussa. Itämerestä Pohjanmereen tapahtuva vaellus on hyvin harvinaista, mutta sitäkin tapahtuu. Pisin tunnettu vaellusmatka oli Perämerestä Grönlannin länsirannikolle, jolloin matkaa kerty yli 5 000 km.
Lisääntyminen ja elinikä
Lohi kutee joissa syksyllä, 1–4 meressä tai järvessä vietetyn vuoden jälkeen. Kutu tapahtuu yleisesti koskialueilla, sorapohjalla. Naaras etsii sopivan kutupaikan, johon se kaivaa pyrstöllään kuopan. Kun kuoppa on valmis, naaras ilmoittaa olevansa kutuvalmis painamalla peräosansa kuopan pohjalle ja ponkaisemalla sitten äkisti ylös. Koiras ui suu auki ja kutukiihkosta väristen naaraan vierelle ja lohipari laskee sukutuotteensa kuoppaan. Kuteva lohipari kutee aina useisiin kuoppiin. Poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikoihin.
Monet lohet kuolevat usein kudun jälkeen, mutta jotkin yksilöt saattavat kutea kaksi–kolme kertaa. Vanhimmat tutkitut lohet ovat olleet 13-vuotiaita. Lohet voivat elää joskus parvissa, mutta yleensä ne elävät yksin.
Merkitys ihmiselle
Lohi tunnetaan arvokkaana ja maukkaana ruokakalana. Lohen punertavan lihan rasvapitoisuus on korkea (10–18 %), minkä ansiosta lohen liha soveltuu hyvin vaikka suolattavaksi, savustettavaksi, keitettäväksi tai paistettavaksi. Lohessa on myös erittäin korkea D-vitamiinipitoisuus. Lohenkalastus on ollut kenties ensimmäinen virkistyskalastuksen kohde. Nykyisin valtaosa Itämeren lohista pyydystetään ajoverkoilla ja matalammissa vesissä rysällä.
Tieteellisen nimen etymologia
Lohen kerrotaan saaneen nimensä Julius Caesarilta, hänen ollessaan sotaretkellä Galliassa. Julius antoi isokokoiselle kalalle nimen salmo. Myös salar-nimi on lähtöisin Roomasta: Runoilija Ausonius käytti tätä nimeä Mosel-joen taimenesta. Carl von Linné antoi lohelle 1758 tieteellisen nimen Salmo salar.
Kalakannan hoito
Luontainen lisääntyminen on vähentynyt murto-osaan viime vuosista, joten istutuksilla on keskeinen merkitys yhdessä vaellusesteiden purkamisen kanssa. Kalastuksen rajua säätelyäkään ei sovi unohtaa. Lohikantojen lisääntymismahdollisuuksia kohennetaan myös kunnostamalla vesistöjä, joissa lohi elää.
Lähteet
- Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 69–75. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.
- Ulla Kokko: Kiva kalastaa! : kalastuksen ja kalalajien opas, s. 98-99. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27406-2.
Viitteet
<references />