Virtavesien kunnostus
Virtavesien kunnostustarvetta aiheuttavat muun muassa voimatalouskäyttö, jonka seurauksena vesistöt kärsivät vedenlaadun heikkenemisestä ja rantojen eroosiosta, purojen ja jokien perkaukset tulvasuojelun ja maankuivatuksen tarpeisiin sekä vesistöjen perkaukset uiton tarpeisiin. Voimatalousrakentamisella on ollut merkittäviä kielteisiä vaikutuksia myös koski- ja virtaelinympäristöihin sekä vaelluskalojen luontaiseen lisääntymiskiertoon. Virtavesien kunnostuksilla pyritään saavuttamaan useita ekologisia, taloudellisia, maisemallisia ja vedenlaadullisia hyötyjä. Virtavesien kunnostuksesta aiheutuvia hyötyjä ovat muun muassa eliöstön, uoman rakenteen ja virtausolojen monipuolistuminen ja vesistöjen veden laadun paraneminen. Virtavesien kunnostuksia on tehty enimmäkseen kalataloudellisista syistä, mutta nykyisin kunnostukset toteutetaan kokonaisvaltaisemmin, koko vesiekosysteemi huomioon ottaen. Virtavesien kunnostuksilla vesistö pyritään palauttamaan lähemmäksi luonnontilaa suoraan vesistöön kohdistuvilla toimenpiteillä. Virtavesien kunnostusta tukee EY:n vesipolitiikan puitedirektiivi.
Esimerkiksi puun uittoa varten, jokia ja koskia on kunnostettu vesittämällä kuivia uomanosia, lisäämällä syvyysvaihteluita ja kutusoraikkojen määrää.
Kunnostusmenetelmiä[muokkaa]
- Luonnonmukainen tulvasuojelu
- Insinööribiologiset rannansuojelumenetelmät
- Uomien ennallistukset
- Valuma-aluekunnostukset
- Läpikulkukelpoisuuden parantaminen
Lähteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Jokiuitosta kalataloudellisiin kunnostuksiin, Suomen ympäristökeskus
- Tavoitetilan määrittäminen virtavesikunnostuksissa, Suomen ympäristökeskus
- Luonnonmukainen vesirakentaminen, Suomen ympäristökeskus
- Virtavesikunnostusten sosioekonomisista vaikutuksista Keski-Suomessa
- Simojoen kunnostus ja suojelu-projekti