Salakka
Salakka (Alburnus alburnus) on makeassa vedessä ja murtovedessä elävä hopeankirkas särkikala. Suomen sisävesissä salakkaa esiintyy miltei koko maassa Lapin pohjoisosaa lukuun ottamatta.
Se on tavallisesti 10–15 cm pitkä. Painoa on harvoin yli 40g. Se liikkuu parvissa lähellä pintaa. Salakka syö hyönteisiä veden pinnalta sekä eläinplanktonia.
Salakan kutuaika vaihtelee samassakin vesistössä siten, että se saattaa jaksottua kolmeenkin eri ajanjaksoon. Useimmiten kuulee mainittavan kutuajoiksi toukokuun loppu, juhannuksen seutu sekä noin heinäkuun toinen viikko. Kutuaikaan koirailla on päässä ja kyljissä pieniä kutukyhmyjä, jotka tekevät ihon karkeaksi. Kutupaikan pohja on kova, kivikkoa tai soraa. Kutu tapahtuu kollektiivisesti ns. parvikutuna, missä kalat eivät muodosta pareja tai reviirejä. Parvi kutee lähellä soraista kutualustaa, johon mäti takertuu.
Ruokakalana salakkaa ei arvosteta, mutta täkykalaksi se kelpaa jopa niin hyvin, että syöttikaloista maksetaan. Salakan suomut ovat tiukassa verrattuna moniin muihin täkyinä käytettäviin kaloihin, joten sitä voi käyttää hyvin myös vetouistelussa. Salakka soveltuu syötiksi myös onkeen, jolloin saaliiksi saadaan pääasiassa suuria ahvenia.
Lähteet
Lauri Koli: Suomen kalaopas. 3. painos. WSOY, 2001. ISBN 951-0-19307-0.
Viitteet
<references />