Silakka

Silakka eli haili (Clupea harengus membras) on Itämeressä elävä sillin alalaji. Silliin verrattuna silakka on pienempi ja vähärasvaisempi. Silakka on parvikala.

Koko ja ulkonäkö

Silakka on tavallisesti 14–18 cm pitkä, joskus jopa 30–35 cm. Normaalikokoinen silakka painaa 30–90 grammaa. Suomen suurin silakka on vuodelta 1997 ja painoi 1 100 g.

Ulkonäöltään silakan voi sekoittaa kilohailiin. Kalat tunnistaa kuitenkin esimerkisksi vatsaa silittämällä: kilohailin vatsan suomut tuntuvat käteen teräviltä.

Lisääntyminen

Silakalla on eri aikaan kutevia populaatioita. Osa kutee alkukesällä, osa syksyllä. Kevätkutuinen silakka on Suomen vesillä yleisempi. Silakka kutee suurissa parvissa aivan matalikosta jopa kymmenen metrin syvyyteen, kunhan paikka on kovapohjainen, soran, hiekan ja kasvillisuuden peitossa. Mäti takertuu alustaan. Poikaset kuoriutuvat parin viikon päästä. Poikaset kasvavat ensimmäisen kesänsä aikana 8–10 cm pitkiksi.

Kalastus ja käyttö

Silakka on saalismäärältään Suomen tärkein kala. Sitä pyydetään nykyisin pääasiassa troolaamalla. Suomen ammattikalastajien vuotuinen saalis on n. 100 miljoonaa kiloa, joista suurin osa menee rehuksi turkistarhoille ja lohenkasvattamoille. Vuonna 2006 Suomenlahdelta saatiin silakkaa enää 3,6 miljoonaa kiloa, kun 1980-luvun saaliit olivat 20 miljoonaa, ja vielä 1990-luvulla 7-12 miljoonaa kiloa vuodessa.

Silakka syö planktonia joten sitä on turha pyytää syötillä. Litkalla niitä sen sijaan saa ongituksi varsinkin keväällä, muun muaassa Helsingin silloilta.

Silakkaruoka

Ruokakalana silakka on edullinen ja ravinteikas. Suolasilakka, savusilakka ja hiilisilakka ovat osa suomalaista ruokaperinnettä. Ruotsalaisten perinneherkkuna pidetään bakteerikäymisellä valmistettua hapansilakkaa, jonka haju on erikoinen ja voimakkas.

Aiheesta muualla

• NOAA Photo Library (kuva)