Luteet
Luteet (Heteroptera) ovat nivelkärsäisten (Hemiptera) lahkoon kuuluvia hyönteisiä.
Maailmanlaajuisesti alalahkoon kuuluu lajeja 73 heimossa yli 50 000 ja Suomestakin lajeja tunnetaan 500.
Luteiden koko ja vartalon muoto vaihtelevat paljon.
Pää ei liiku vartalon suhteen.
Siinä on verkkosilmät ja päälaella kolme pistesilmää.
Suuosat ovat muiden nivelkärsäisten tapaan imevät.
Imukärsä lähtee pään etuosasta ja levossa eläin pitää sitä vartalon alla.
Aikoessaan ruokailla lude saa taitettua kärsän suoraan eteenpäin.
Tuntosarvet muodostuvat enintään viidestä jaokkeesta.
Marjalude[muokkaa]
Marjaluteella on keskiruumiin sivuilla pitkulaiset hajuaukot, joista ne voivat erittää kammottavaa hajua häiritsijän nenään.
Hajupommi antaa marjaluteelle aimo annoksen itseluottamusta.
Marjalude kuuluu kahden seuraavan lajin lailla typpyluteiden (Pentatomidae) heimoon.
Kaikki heimonlajit ovat rotevia, enemmän tai vähemmän kolmiomaisia ja ne haisevat pahalta.
Viherlude[muokkaa]
Viherlude (Palomena prasina) on yksi niistä lajeista jonka tiedetään varmasti laulavan.
Viherlude on yleistynyt Suomessa 1940-luvulta lähtien ja on yleinen pihoissa ja puutarhoissa.
Syksyn tullen se muuttuu kellertäväksi, mutta heleä vihreys palaa jälleen seuraavana keväänä.
Piikkilude[muokkaa]
Piikkilude on helppo tunnistaa, hyviä tuntomerkkejä ovat suklaanruskea väritys, etuselän terävät piikit ja muita luteita keskimäärin pulleampi yleisolemus.
Kun piikkilude ilmestyy puutarhaan, se on hyvä uutinen.
Se on petoeläin, ahnas ja uuttera tappaja, joka on erikoistunut syömään puutarhakasveja tuhoavia perhostoukkia.
Se voi alentua syömään myös kovakuoriaistoukkia tai jopa hyönteisten munia.
Kun se havaitsee toukan, se tuikkaa imukärsänsä sen ruumiiseen.
Piikkilude ei viihdy aivan maan tasalla tai ruohostoissa, vaan se on kotonaan rehevissä pensastoissa ja pienissä puissa.
Verilude[muokkaa]
Verilude (Corizus hyoscyami) on hyvin räikeän värinen, sen takia tämä lude ei haise pahalle koska väri auttaa sitä pitämään saalistajat loitolla.
Verilude on myös kasvinsyöjä.
Se hakeutuu erityisen hanakasti kasvien kukintoihin, joissa se herkuttelee kehittyvillä siemenillä.
Lude ruiskuttaa siemeniin sylkeä yhtä kanavaa pitkin ja imee sisällön vatsaansa toista kanavaa pitkin.
Lehväluteet[muokkaa]
Lehväluteet (Acanthosomatidae) eroavat lähisukuisista typpyluteista kapean kolmiomaisen ruumiinmuotonsa perusteella.
Koivulude[muokkaa]
Koivulude (Elasmucha grisea) laskee munansa yleensä koivunlehtien alapuolelle ja jää vartioimaan niitä.
Mitä kauemmin emo vartioi munia, sitä parempi lisääntymismenestys niillä on.
Kuusenkäpylude[muokkaa]
Kuusenkäpylude (Gastrodes abietis) on pituudeltaan 6-7mm.
Pää on suippeneva, pähkinäruskeat puolipeitinsiivet.
Tuntosarvet ja jalat punertavat.
Etujalkojen reidet etenkin koiraalla hyvin paksut.
Kuusenkäpyludetta tapaa useimmiten havumetsissä etenkin havupuiden kaarnan alla.
Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.
Täplälatikka[muokkaa]
Täplälatikka (Aradus depressus) on pituudeltaan 5-6mm.Litteä.
Tuntosarvet lyhyet ja paksut.
Pää musta.
Mustassa etuselässä 4 pitkittäisharjua ja valkoinen juova.
Takaruumis ruosteenpunainen.
Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa irtonaisen kaarnan alla ja puun sienissä.
Okasääskilude[muokkaa]
Okasääskilude (Empicoris vagabundus) on pituudeltaan 6-7mm.
Petolude, joka muistuttaa sääskeä tai pientä vaaksiaista, mutta tuntosarvet ovat hyvin pitkät ja siipien reunassa on mustia täpliä.
Etumaiset jalat ovat lyhyet ja paksut saalistusjalat.
Kaksi takimmaista jalkaparia ovat hyvin pitkät.
Kävelee epävarmasti mutta lentää hyvin.
Syö lehtikirvoja ja muita pieniä, pehmeitä hyönteisiä.
Jokseenkin harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa.
Peltolude[muokkaa]
Peltolude (Lygus rugulipennis) pituudeltaan 4,5-5,5mm.
Kunelude.
Pitkulainen, tiheäkarvainen, muoto ja väri vaihtelevat suuresti keltaisesta tai harmaanruskeasta punertavaan ja mustakuvioiseen.
Hyvin yleinen puilla, pensailla ja ruohoilla, esim. nokkosilla.
Talvehtii aikuisena havupuilla ja herää ensimmäisten luteiden joukossa horroksesta.
Maaliskuusta lokakuuhun, hyvin yleinen koko maassa.
Lehtolude[muokkaa]
Lehtolude (Anthocoris nemorum) on kooltaan 3,5-4mm.
Nokkalude.
Pää ja etuselkä mustat.
Takaruumiissa isoja mustia, punaruskeita ja vaaleita laikkuja.
Syö lehtikirvoja ja muita pieniä hyönteisiä.
Hyvin tavallinen kasveilla.
Voi pistää kipeästi.
Hyvin yleinen koko maassa.
Verkasmarmorilude[muokkaa]
Verkasmarmorilude (Phytocoris longipennis) on kooltaan 6,5-7,5mm.
Pitkulainen, selkäpuolelta tumma, pää vaalea.
Etuselässä 4 tai 6 pitkittäisjuovaa.
Peitinsiivissä harmaanruskeita kuvioita ja takaosassa selkeästi erottuva nelikulmainen laikku.
Hidas ja varovainen eläin.
Tavattavissa puolihämärissä metsissä pensailla ja puilla, heinäkuusta syyskuuhun.
Melko yleinen Etelä- Suomessa.
Keikarilude[muokkaa]
Keikarilude (Miris striatus) on kooltaan 10-12mm.
Mustapää, silmän takana keltainen täplä.
Etuselkä musta, keskellä iso keltainen täplä.
Siivissä keltaiset tai punaiset suonet ja takaosassa iso oranssipunainen täplä.
Jalat punaruskeat.
Elää puilla ja pensailla, etenkin tammella, jalavalla ja pähkinäpensaalla.
Harvinainen Etelä-Suomessa.
Kaapulude[muokkaa]
Kaapulude ( Pantilius tunicatus) on kooltaan 7,5-10,5mm.
Naaras on kellanvihreä ja koiras taas punainen.
Kookas ja roteva, tuntosarvet paksut ja pitkät.
Etuselässä mustia pilkkuja ja kapea, musta kylki juova.
Elää varsinkin pähkinäpensaassa elokuusta lokakuuhun.
Toukat on väriltään ruohonvihreitä.
Harvinainen Etelä-Suomessa.
Muita luteita[muokkaa]
-Pähkinäkeijulude
-Rusotäplälude
-Typpyluteet
-Punakoipilude
-Nokkoslude
-Saniaislude
-Pikkuheinälude
-Luhtamantulude
-Pihanokkalude
-Ruskokarikelude
-Scolopostetbus thomsoni lude
Lähteet[muokkaa]
Lars-Henrik Olsen, Jakob Sunesen, Bente Vita Pedersen, Ötököitä (metsän selkärangattomat), Weilin+Göös