Monni
Monni eli säkiä (Silurus glanis) on monnikaloihin kuuluva kookas makean veden petokala, joka Suomesta on hävinnyt sukupuuttoon.
Levinneisyys[muokkaa]
Monni on Keski- ja Itä-Euroopan ja Keski-Aasian kala, jonka levinneisyys lännessä ulottuu Ranskaan ja Reinin alueelle. Esiintymisen painopiste on kuitenkin Mustaanmereen ja Kaspianmereen laskevissa joissa. Pohjoisimpana se esiintyy Äänisen vesistöalueella.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa]
Monni muistuttaa jonkin verran madetta, muttei ole sille mitään sukua. Ruumis on edestä liereä mutta takaa kalamaisesti litistynyt. Pää on kookas ja kuono pyöreä. Suu on huomattavan suuri, pienten piikkihampaiden täyttämä, ja sitä ympäröi kuusi viiksisäiettä. Silmät taas ovat kovin pienet. Selkäevä ja vatsaevät ovat pienet, mutta peräevä on pitkä ja leveä ja ulottuu pyrstöevään asti.
Monni voi kasvaa usean metrin mittaan, mutta yleensä saaliiksi saadaan puolen-puolentoista metrin mittaisia alle 40-kiloisia kaloja. Yli kolmimetrisistä ja 150-kiloisia suurmonneja on pyydystetty niin Ruotsista, Virosta kuin muualtakin, ja Venäjällä ollaan saatu pyydystettyä neljämetrisiäkin. Suurimpien ja vanhimpien monnien arvellaan olevan 5–6-metrisiä. Monni kasvaa nopeasti ja voi elää kymmeniä vuosia. Kaksivuotiaat monnit ovat toistakiloisia ja kymmenessä vuodessa kalojen pituus on yli metrin. Monni on sukukypsä 3–5-vuotiaana, alle 2-kiloisena.
Elintavat[muokkaa]
Monnit saalistavat pääasiassa öisin. Päiväsaikaan ne lepäilevät pohjalla. Saaliiksi niille kelpaavat lähes kaikki vesieläimet kuten kaiken kalat, sammakot ja nuoret vesilinnut. Suurten yksilöiden kerrotaan syöneen Keski-Euroopassa jopa jokea ylittäneitä kulkukissoja. Ihmiselle monneista ei kuitenkaan ole vaaraa.
Monni kutee veden lämmettyä kesä-elokuussa. Naaras laskee munat koiraan kaivamaan pesäkuoppaan, joka sijaitsee matalassa vedessä kasvillisuuden joukossa. Kutukertoja on useita. Koiras vartioi kehittyviä munia.
Poikaset syövät aluksi planktonia ja pieniä pohjaeläimiä, mutta kasvun myötä ne siirtyvät suurempiin saaliisiin.
Suomen monnin häviäminen[muokkaa]
Suomessa monnia esiintyi aiemmin Hämeenlinnan seudun ja Karjalankannaksen vesistöissä. Nyky-Suomen alueen viimeiset sisävesien monnit pyydettiin Kernaalanjärvestä 1866. Kaksi vuotta aiemmin samasta järvestä oli noussut 171 cm:n mittainen yksilö. Suomenlahdesta satunnaisia monneja saatiin 1960-luvulle asti. Syyksi monnin katoamiseen Suomen vesistöissä on epäilty ilmaston kylmenemistä, sillä se suosii lämmintä vettä. Nykyisin lähimmät monnivedet sijaitsevat Suojoella Karjalan tasavallassa. Myös Keski-Ruotsissa ja Virossa Peipsijärven-Vörtsjärven alueella on yhä jonkin verran monneja.
Monnia on kutsuttu myös nimillä säekala, säkäkala ja janakala, josta myös Janakkalan kunnan on arveltu saaneen nimensä.
Lähteet[muokkaa]
- Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan. WSOY, 2003.
- Wikipedia - Monni. {{#if:|Viitattu |}}