Pilkkiminen
Pilkkiminen on kalastusmuoto, jossa kaloja ongitaan talvella järven tai meren jäähän kairalla poratun reiän kautta.
Pilkkimisestä yleisesti[muokkaa]
Pilkkimistä harjoitetaan pääasiassa Kanadassa, Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Yhdysvalloissa sitä harrastetaan lähinnä Suurten järvien alueella, jonne sen toivat suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset siirtolaiset.
Kesällä kalastusta voidaan harrastaa pilkkiongintavälineillä veneestä. Pilkkiminen kuten ongintakin ovat jokamiehenoikeuteen rinnastettavia yleiskalastusoikeuksia, joiden harjoittamiseen kalastuslaissa säädetyllä tavalla ei tarvitse lupaa (poiketen esimerkiksi virvelöinnistä ja verkkokalastuksesta). Suomessa kalastuslaki määrittelee pilkkimisen olevan kalastusta siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavalla pilkillä, siimaa kädessä pitäen tai lyhyehköä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa käyttäen.
Pilkkimisvarusteet[muokkaa]
Anaalipumppu[muokkaa]
Pilkkivapa on sangen lyhyt, kevytrakenteinen mormuskavapa saattaa olla kymmenisen senttiä pitkä, kun taas haukipilkintään soveltuvat vavat ovat usein kolmekymmentä senttisiä. Kilpapilkkijät käyttävät usein haarukkavapoja, joissa siima kelataan vavan molemmissa päissä oleviin 'haarukoihin' - kalan ylösnosto tapahtuu nopeammin ja se on kanssakilpailijoille vähemmän näkyvää.
Kaia[muokkaa]
Jääkaira on välttämätön reiän tekemiseksi jäähän. Kaira voi olla perinteinen käsin pyöritettävä tai moottorikaira.
Muut varusteet[muokkaa]
- Jäänaskalit ovat pilkkijän turvavaruste, jota pidetään helposti saatavilla, esimerkiksi kaulassa roikkumassa. Jään pettäessä naskalit isketään jään reunaan ja ne helpottavat hyisestä vedestä nousemista.
- Sohjokauha on kauha, jossa on ristikkomainen rei'itys. Se helpottaa sohjon poistoa avannosta.
- Pilkkijakkaralla tarkoitetaan usein kokoontaitettavaa reppujakkaraa, joka sisältää myös säilytystilaa pilkkivavoille ja muille tarvikkeille.
- Pilkkipönttö on yleensä styroksinen astia jossa on pyöreä reikä josta pilkityt kalat laitetaan sisään, ilman että pöntön kantta tarvitsee avata.
- Pilkkijä tarvitsee säähän sopivat varusteet, kuten pilkkihaalarin, turkislakin ja rukkaset sekä asianmukaiset jalkineet.
Vieheet eli pilkit[muokkaa]
Pystypilkit[muokkaa]
Pystypilkit ovat yleensä noin viisi senttimetriä pitkiä suipon uistimen muotoisia metallinpaloja (usein kuparista tai messingistä tehtyjä), jotka nimensä mukaisesti uivat pystyasennossa. Pystypilkin alla on usein pienen ketjun päässä oleva koukku. Hyvin yleinen tapa on kiinnittää pystypilkkiin tapsi (10-15 senttimetriä pitkä siima), jonka toisessa päässä on usein mormuska.
Värikoukulla pilkkiminen[muokkaa]
Pystypilkinnän yksi erityislaji on värikoukuilla kalastaminen, jolloin pystypilkkiin on kiinnitetty kolmihaarainen eri värityskuvioilla varustettu koukku. Värikoukuissa ei ole tapana käyttää syöttiä. Värikoukulla kalastamisessa on tavanomaista, että pienetkin vaihtelut värityksissä voivat vaikuttaa radikaalisti syöntihalukkuuteen.
Tasapainopilkit[muokkaa]
Tasapainopilkit uivat vaakatasossa. Ne jäljittelevät muodoltaan kalaa ja ovat ulkonäöltään kuin pieniä vaappuja. Tasapainolla on perinteisesti pyydetty isompaa kalaa, eritoten ahventa.
Mormuskat[muokkaa]
Mormyskat (morri, mormu, mormuska) on eräänlainen painokoukku. Mormuskat ovat muihin pilkkeihin verrattuna hyvin pieniä: pienimmät mormuskat saattavat olla vain muutamia millimetrejä halkaisijaltaan, suurimmatkin ovat korkeintaan parisenttisiä. Pelkällä mormuskalla pilkkiminen vaatii ohuita siimoja, kevyt mormuska vajoaa pohjaan varsin hitaasti. Mormuskaa voidaan käyttää myös pystypilkin tapsin päässä. Tämän välineen kanssa on elävä syötti kuten surviaistoukka erinomainen lisä. Mormyskaa uittaessa on yksi hyvä muistisääntö, että morria pitää pitää koko ajan pienessä liikkeessä.
Madepilkki[muokkaa]
Mateita pilkitään erityisellä pitkällä liuskalla, jonka toisessa päässä on siiman kiinnityslenkki ja toisessa päässä kaksi isoa koukkua. Viehe lasketaan pohjaan asti ja sitä nyitään välillä hieman, jolloin se nousee pystyyn ja made luulee sitä toiseksi paritteluhaluiseksi mateeksi. Mateen ollessa pilkin päällä nykäistään taas jolloin koukut lävistävät mateen mahapuolelta. Mateita pilkittäessä käytetään normaalia järeämpää pilkkivapaa, koska se soveltuu tarkoitukseen paremmin jäykkyytensä ansiosta. Mateiden yöpilkintä on myös mahdollista.
Syötit[muokkaa]
Onkiliero (kastemato)[muokkaa]
Yleinen hyvinsäilyvä syötti, samoja matoja käytetään kesäisin onginnassa.
Kärpäsentoukka[muokkaa]
Kärpäsentoukka on pilkkijän yleisin syötti: se on hinnaltaan huokea ja hyvin säilyvä. Se on vaalea perusväriltään, mutta yleisimmin käytetään karamellivärillä punaiseksi värjättyjä toukkia
Surviaissääsken toukka[muokkaa]
Surviaissääsken toukkaa pidetään parhaana syöttinä, mutta sen säilyvyys on huono, ja rakenteellinen kestävyys pujotettaessa koukkuun melko heikko. Sitä käytetään eritoten mormuskapilkinnässä ja silloin, kun tiedetään olevan huono syönti.
Saaliskalat[muokkaa]
Ylivoimaisesti suosituin saaliskala pilkinnässä on ahven. Usein pilkkiin tarttuu myös särkiä ja kiiskiä. Lisäksi muiden kalalajien pilkkimiseen käytetään saaliskalasta riippuen erilaisia välineitä ja kalastustekniikkoja, muun muassa mateen, hauen, siian sekä isompien lohikalojen, kuten taimenen ja kirjolohen pilkkimiseen.
Pilkkiminen kilpailumuotona[muokkaa]
Suomessa järjestetään talvisin myös pilkkikilpailuja, joissa parhaat voittavat tavarapalkintoja. Kilpailutapahtumista osallistujamäärältään suurin oli Veljekset Keskisen järjestämä Miljoonapilkki Töysän Ponnenjärvellä. Myös Kilpisjärven Vain kaksi kalaa -pilkkikilpailu on huomionarvoinen osanottajamäärän ja palkintoihin nähden vaatimattomien saaliiden vuoksi. Pilkkimisen Suomen-mestaruuskilpailut järjestetään myös vuosittain, ja osallistujamäärät lasketaan tuhansissa. Suomen-mestaruuskilpailuja on järjestetty myös pilkkihiihdossa, jossa yhdistyy hiihto ja pilkkiminen. Pudasjärvellä järjestetään kesäpilikin MM kilpailut
Muuta[muokkaa]
Puhekielessä pilkkimiseksi sanotaan myös istuallaan nukkumista, jossa pää painuu ja notkahtaa alaspäin ja johon liikkeeseen nukahtanut istuja herää sekä korjausliikkeen tekemistä. Pään liikerata muistuttaa vertauskuvallisesti pilkkivavan liikerataa.
Kirjallisuutta[muokkaa]
- Kalamiehen tietokirja 3. 2. painos. Porvoo: WSOY, 1993.
- Janne Olsson: Pilkkikirja. 2. painos. Porvoo: WSOY, 1997.
- Timo Hyytinen: Suuri pilkkikirja. Arma Fennica Oy, Jyväskylä Gummerus kirjapaino Oy, 2000.
- Jyrki Jahnukainen, Veikko Rinne: Kalamiehen käsikirja. 3. painos. Porvoo: WSOY, 2002.
- Jari Tuiskunen: Pilkille. 1. painos. Keuruu: OTAVA 2008
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Kalassa.net Pilkintä-aiheinen keskustelupalsta