Tukkakoskelo

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tukkakoskelo1.jpg

Tukkakoskelo (Mergus serrator) on sukeltajasorsiin kuuluva silkkiuikun muotoinen riistalintu. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa tukkakoskelo määriteltiin silmälläpidettäväksi, kun se vielä vuonna 2000 oli luokiteltu elinvoimaiseksi.


Tuntomerkit[muokkaa]

Tukkakoskelokoiras on isokoskelokoirasta kirjavampi ja tukkakoskelonaaras isokoskeloa ruskeampi ja tasavärisempi. Lennossa molemmilla sukupuolilla näkyy siivissä valkea siipilaikku, jonka poikki kulkee kaksi (koiras) tai yksi (naaras) kapeaa tummaa juovaa, mikä on läheltä havaittuna hyvä tuntomerkki. Mustan pään ja ruskeankirjavan rinnan välillä on valkoinen kaularengas. Niskassa on harittava töyhtö. Tukkakoskelon koivet ovat punaiset ja räpyläosa tumma. Nokka on punainen (koiras) tai punaruskea (naaras). Silmän värikalvo on koiraalla punainen ja naaraalla kellanpunainen. Nuorella linnulla värikalvo on ruskeahko. Koiras on lähes äänetön ja naaraan ääni on samantapaista karheaa korinaa kuin isokoskelon.

Esiintyminen ja muutto[muokkaa]

Tukkakoskelo pesii lähinnä järvi- ja jokivarsilla Pohjois-Amerikassa, Grönlannissa, Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa tukkakoskeloita tavataan sekä merialueella että sisämaan vesistöissä. Pohjanmaalla ja Lapissa se on yleisempi kuin isokoskelo. Tukkakoskelon pesimäkanta Suomessa on noin 30 000 paria. Pohjoismaiden ja Siperian linnut talvehtivat etelämpänä, amerikkalaiset linnut muuttavat rannikolle. Tukkakoskelo on sekä yö- että päivämuuttaja. Syysmuutto tapahtuu kesä-marraskuussa ja paluu huhti-toukokuussa.

Tukkakoskelo poikasineen

Pesiminen[muokkaa]

Tukkakoskelon pesä on hyvässä suojassa katajan alla, heinikon kätköissä tai onkalossa. Munii touko-kesäkuussa (-heinäkuussa) 7-12 munaa. Vain naaras hautoo. Haudonta-aika on 26-32vrk. Poikaset oppivat lentämään n. 2kk:n ikäisinä. Poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät itse ravintonsa jo hyvin nuorina, mutta pysyvät poikueena naaraan seurassa usein täysikasvuisiksi asti.


Muuta[muokkaa]

  • Tukkakoskelo on kokosukeltaja, eli syö kaloja, sammakoita ja vedessä eläviä selkärangattomia.
  • Tukkakoskelon vanha kansanomainen nimi oli pikkukoskelo.
  • Euroopan vanhin tukkakoskelo on ollut ruotsalainen 21 vuotta ja 10 kuukautta vanha yksilö, Suomen vanhin puolestaan vain noin 11 vuotias.
  • Euroopassa pesii 60 000-85000 paria.
  • Tukkakoskelon englanninkielinen nimi on Red-breasted Merganser ja ruotsinkielinen Småskrake.

Lähteet[muokkaa]