UL-uistelu
Tämä artikkeli kertoo UL-välineillä harrastetusta soutu-uistelusta, tavoitteena hauet ja ahvenet + muut uistimeen nappaavat kalalajit. Kun kesäiltana alkaa tuuli tyyntymään ja aurinko valmistautuu laskemaan, lähden minä soutu-uistelemaan UL-välineillä.
Ajankohta ja saaliskalat[muokkaa]
Periaatteessa ul-uistelun voi aloittaa heti jäiden lähdön jälkeen hauen osalta. Silloin vain ongelmana tuppaa olemaan se, että 0,3-1 kg haukikin saattaa imaista pienen uistimen niin syvälle, että vapautus ei onnistu kalaa vahingoittamatta. Kevään kylmän veden mahdollisiin saaliskaloihin kuuluu myös istutettu taimen ja kirjolohi + joissakin harvoissa vesistöissä siika on potentiaalinen kohde keväällä. Tunturivesistöissä myös rautu nappaa kohtalaisesti heti jäiden lähdettyä.
Vesien lämmettyä kesäkuussa alkaa sitten se todellinen ul-uistattelijan sesonki, kun lähes jokainen uistinta pureva kalalaji aktivoituu. Näihin lajeihin kuuluu mm. ahven, siika, säyne, kirjolohi, taimen, hauki, toutain, harjus ja kuha. Myös mm. lahna ja särki saattavat joskus hullaantua oikein lämpimässä vedessä nappaamaan vaappuun.
Peilityynellä järvellä uistelu on todella rentouttavaa. Parhaimmillaan kahdella taikka kolmella vavalla uistelu on todella leppoisaa, kun ei tarvitse kymmenien vapojen kanssa pelleillä ja koska ul-välineillä tavoitellut kalat ovat yleensä 4-5 kilosta alaspäin.
Ottipaikat ja kalusto[muokkaa]
UL-uistelussa käytetään nimensä mukaisesti UL-luokan keloja ja vapoja. Siimanpaksuus vaihtelee kalastajasta riippuen, mutta monofiiliä käytettäessä paksuudet vaihtelee 0.16-0.22mm välillä ja kuitusiimalla 0.08-0.12mm. Punottua siimaa ei kuitenkaan kannata käyttää silloin, kun tavoitteena on siika, tai jos käytössä on jäykkä vapa ja pyydetään taimenta/kirjolohia/harreja, koska kalat repivät silloin itsensä helpommin irti. Koska ul-vapa ei kestä kovaa vääntöä ja jatkuvaa rasitusta, siima on ohutta ja yleensä tavoiteltavat kalat eivät ole järin isoja, joten kaloja ei tarvitse etsiä syvääjien yms. avulla 10m syvyisistä kuopista, vaan kalat löytyvät varsin helposti heti lähikaislikoistakin, ainakin hauki ja ahven pitäisi löytyä em. paikoista.
UL-kalastajan kannattaa myös kokeilla mm. karikoiden lähistöjä, selkäpakkoja, jokien suita ja risukkoisilla rannoilla aivan rannan vierestä.
Kaikuluotan ei ole välttämätön hankinta UL-uistattelijalle, mutta siitä on hyötyä esim. silloin, kun kalaa ei millään meinaa löytyä pintavesistä tai sitten halutaan välissä kokeilla esim. jigaamista. Kaiulla myös näkee, jos tuntemattomilla vesillä pohja alkaa yllättäen mataloitumaan.
Vieheet[muokkaa]
Kelluvat vaaput ovat yleisimpiä ul-uistatteluissa käytettyjä vieheitä, kokohaarukka vaihtelee 2-6cm paikkeilla. Uppoavia vaappuja käytetään silloin, kun halutaan päästä syvemmälle, mutta silloin on muistettava, että käännöksiä tehtäessä vaappu uppoaa ja siksi vähänkään matalammassa ei voi tehdä jyrkkiä käännöksiä kelaamatta vaappua ylös. Äkkijrrutuksissa uppoavat vaaput kerkeävät yleensä upota pohjaan asti ja silloin ne on kelattava ylös tarkistettavaksi.
Pieniä lusikoita käytetään myös, mutta niiden kanssa on uppoavien vaappujen tavoin vältettävä jyrkkiä käännöksiä ja äkkijarrutuksia.
Lippoja ei voi juuri suositella uistatteluun, koska ne kiertävät siiman ajan kanssa vaikka käytettäisiin laadukkaitakin leikareita. Poikkeuksen tekevät kölipäällä varustetut lipat, jotka eivät kierrä siimaa ollenkaan.
Lähteet[muokkaa]
Teksti: UL_Tommi, Qkkeli