Made
Made (Lota lota) on hyisiin vesiin sopeutunut turskakala, joka on lajinsa ainoa ja samalla myös Suomen sisävesien ainoa turskakalalaji.
Koko ja ulkonäkö
Made on väritykseltään keltaisen- tai tummanruskean kirjava, kyljissä säännöttömiä kuvioita, mahapuoli on vaalea. Mateen leuassa on turskakaloille tyypillinen viiksisäie, jonka avulla made tunnustelee ympäristöään pimeässä. Pitkän luikeromaisen mateen iho on paksun liman peitossa. Litteä pää ja suu ovat suuret. Pienissä silmissä on usein kaihia, jonka aiheuttaa Diplostomum – imumato. Öisin liikkuvalla mateelle siitä ei kuitenkaan ole harmia. Peräaukko on noin puolivälissä ruumista, sen takana oleva pyrstöosa sivuilta litistynyt ja näyttää vielä litteämmältä eväreunuksen takia. Selkäevän etummainen osa on lyhyt ja pyöreäpäinen, taempi osa hyvin pitkä. Pyrstöevä selvästi erottuva ja pyöreäpäinen. Vatsaevät ovat aivan kurkussa rintaevien edellä.
Levinneisyys kotimaassa ja maailmalla
Mateen levinneisyysalue käsittää pohjoisen pallonpuoliskon viileät ja lauhkeat sisävedet ja vähäsuolaiset murtovedet. Made oli ensimmäisiä kaloja jääkauden jälkeen Suomessa. Sitä tavataan alkuperäisenä maamme koko alueella, niin murtovedessä kuin sisävesissä pohjoisinta Lappia myöten. Maailmanlaajuisesti made on yksi levinneimpiä pohjoisen pallonpuoliskon kaloista. Sitä tavataan Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasian pohjoisosissa.
Elinympäristö
Made viihtyy parhaiten pohjassa ja viileissä runsashappisissa vesistöissä. Kesäisin se vetäytyy syvään viileään veteen ja saalistaa hämärän aikaan lähinnä haju- ja tuntoaistinsa avulla. Syksyisten ohuiden ensijäiden aikaan mateet nousevat mataliin rantavesiin. Talvella made asustaa syvemmissä vesissä. Aivan pieniä mateita tavataan kesäisin puroista ja järvien rantamatalista, kivien koloista. Kaikkein happamimmissa ja vähähappisimmissa vesissä made ei viihdy.
Lisääntyminen
Made kutee rannoilla tai matalikoilla muutaman metrin syvyydessä, yleensä kivikko- tai hiekkapohjalle. Monin paikoin mateet hakeutuvat jokiin kutemaan. Naaras kutee usein monenkin uroksen kanssa samaan aikaan. Pienikokoiset mätijyvät leijailevat maitipilvessä viuhtovien pyrstöjen saattelemina pohjalle. Naaraalla voi olla jopa miljoonia mätimunia. Mateen kutu ajoittuu tammi-maaliskuulle. Made tulee sukukypsäksi Suomen pohjoisosissa 5-6-vuotiaana, etelässä tavallisesti hieman nuorempana. Poikaset kuoriutuvat jäiden lähdön aikoihin ja levittäydyttyään ensin ruskuaisvararavinnon turvin vapaan veden alueelle ne alkavat pian syödä planktonia. Poikaset kehittyvät ja hankkivat ravintonsa pääasiassa aivan matalassa rantavedessä, jonka jälkeen ne vetäytyvät noin 20cm kokoisina syvempiin vesiin.
Ravinto
Mateet kasvavat meressä nopeammin kuin sisävesissä – tarjolla olevan ruoan määrä säätelee sen kasvunopeutta. Mateen poikaset syövät parina ensimmäisenä elinvuotenaan pääasiassa pohjaeläimiä. Ne alkavat kuitenkin 2-3 vuoden iässä vähitellen syödä kaloja. Isot mateet ovat melkoisia petoja, joille maistuvat kaikki niitä pienemmät kalat. Parhaiten ne saavat kiinni pohjan lähellä viihtyviä kaloja, kuten kiiskejä, ahvenia ja kivisimppuja. Ruokalistalle kuuluvat myös muikku, särki, silakka ja kuore. Suuretkin mateet syövät edelleen myös pohjassa eläviä ja liikkuvia selkärangattomia, kuten hyönteisten toukkia. Lisäksi matikoille maistuu mainiosti sekä oma että muiden kalojen mäti.
Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus
Ilmaston ja vesien lämpeneminen ja muut ympäristömuutokset ovat ajaneet ahtaalle varsinkin Uudenmaan madekantoja. Pohjanmaan rannikkoseudulla madekannat ovat kärsineet alunamaiden happamista kuivatus- ja valumavesistä. Made kärsii myös voimakkaasta rehevöitymisestä. Oulun edustalta on raportoitu mateen lisääntymisongelmista. Joissakin vesissä made ei enää tule toimeen niiden lämpimyyden vuoksi. Mm. ydinvoimaloiden lämpimien lauhdevesien vaikutusalueella made on taantunut tai hävinnyt. Mateenviljely on meillä toistaiseksi ollut pienimuotoista. Poikasia voidaan kasvattaa luonnonravintolammikoissa. Lajina made on meillä elinvoimainen.
Made ruokakalana
Kutuaikana naarasmateita arvostetaan erityisesti niiden mädin takia. Mateen mätiä pidetäänkin suurena herkkuna. Mateen maksa on myös huippuherkullinen ja hyvä A-vitamiinin lähde. Ruokakalana made on erinomainen ja sitä uskalletaan nykyään jo syödä ympäri vuoden. Aikaisempi monilla ollut uskomus vain talvella pyydettyjen mateiden käyttökelpoisuudesta on kumottu, sillä kesälläkin syvänteiden ympäri vuoden tasakylmissä vesissä asustava made on yhtä hyvä kuin talvellakin. Mateesta saa oivaa keittoa ja sitä voi myös käyttää erinomaisesti savustukseen.
Mateen kalastus
Madetta pyydetään verkoilla, katiskoilla ja pystymerroilla. Yksittäinen madekoukku, jossa syöttikoukku lasketaan pohjaan tai lähelle sitä, pyytää myös hyvin. Pitkälläsiimalla saa myös mateita. Talvisilla kutupaikoilla pystymerta ja maderysä voivat antaa hyvinkin runsaita saaliita. Houkutusvärinä rysä- ja mertapyynnissä on vaalea tehokas houkutin, vaikka valkea koivunranka pystymerran tukirankana. Kutuaikana, ja juuri yöaikaan tapahtuva, mateen pilkkiminen voi olla antoisaa syötti- tai ryöstöpilkillä.
Katso myös
Videoita
{{#ev:youtube|yA1h6Kqedeg}}
{{#ev:youtube|Qbt0WjgBMKg}}
Lähteet
- www.ahven.net/talouskalalajit/made/. {{#if:|Viitattu |}}
- fi.wikipedia.org. {{#if:|Viitattu |}}
- Riistan- ja kalantutkimuslaitos. {{#if:|Viitattu |}}
- www.luontoportti.fi/kalat/made. {{#if:|Viitattu |}}
- youtube.com. {{#if:|Viitattu |}}
- www.fishbase.org. {{#if:|Viitattu |}}
- www.metsastys-kalastus.com/kalat/made. {{#if:|Viitattu |}}
- Saura, Ari ; Varjo, Markku; 2009, Kalat Suomen luonnossa, ISBN 978-951-1-23364-0. Keuruu Otava.
- Halkka, Antti ; Kaaro, Jani ; Valste, Juha ; Vuokko, Seppo; 2004, Suuri suomalainen luonto-opas, ISBN 951-571-023-5. Keuruu Otava..